Ongelmatilanteisiin liittyy lähes aina kielteisiä tunteita. Tunteiden käsittelylle pitäisi koulussa olla tilaa. Pinnan alla olevat kielteiset tunteet heikentävät opiskelua ja yhteistyötä. Energiaa kuluu hankalien asioiden peittelyyn tai nuori ryhtyy hävittämään pahaa oloaan esimerkiksi päihteillä.
Suomalaiselle kulttuurille on tyypillistä, että kielteisiä tunteita ei saa näyttää. Kuitenkin ongelmien jakaminen muiden kanssa
- helpottaa oloa
- auttaa huomaamaan, että muillakin on ongelmia
- antaa mahdollisuuden oppia kuuntelun ja myötäelämisen taitoa.
Monelta nuorelta puuttuu malli ongelmatilanteiden hoitamiseen. Tässä yhteydessä voidaan keskustella myös arvoista - mikä on oikeaa ja väärää, hyväksyttävää ja vältettävää toimintaa erilaisissa arjen tilanteissa.
Nuori tarvitsee lähelleen turvallisen aikuisen ja turvallisen tutun ryhmän. Tunteita ei aina uskalleta näyttää. Saatetaan myös pelätä hylätyksi tulemista. Keskusteluissa on syytä muistaa kertomisen vapaaehtoisuus, eli ketään ei saa pakottaa kertomaan asioitaan. Ja kerrotut asiat pidetään sovittaessa ryhmän omina sisäisinä tietoina.
Ongelmatilanteiden käsittelyn yhteyteen kannattaa liittää runsaasti toiminnallisia harjoituksia kuten aivojumppaa, kävelyä tai rentouttavan musiikin kuuntelua. Näin osaltaan ehkäistään tilanteen muuttumista liian ahdistavaksi. Keskustelujen aiheet voidaan valita opiskelijoiden kiinnostuksen mukaan.