Oppiminen on oppijan oman toiminnan tulosta. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan tieto ei siirry sellaisenaan henkilöltä toiselle, vaan oppija luo tiedosta oman konstruktionsa. Opiskelun alussa ovat paikallaan harjoitukset, joissa käsitellään oppijalle tuttuja asioita ja niistä edetään vähitellen uusiin vaativampiin haasteisiin. Tutut aiheet motivoivat nuoria, joten osaamisen ja onnistumisen kautta ne opettavat myös oppimaan oppimista.

Yhteistoiminnallisella oppimisella tarkoitetaan oppimista, jossa ryhmä työskentelee yhdessä käyttäen hyväksi kaikkien ryhmän jäsenten tietoja ja kokemuksia. Parhaimmillaan yhteistoiminnallinen oppiminen aktivoi tehokkaasti oppijan ajatteluprosesseja. Näin pyritään edistämään myös yksittäisen oppijan tiedollisia prosesseja.

Oppimisessa on keskeistä sosiaalinen vuorovaikutus. Tästä syystä on tärkeää, että ryhmässä arvostetaan ja kunnioitetaan toisia. Silloin kaikki uskaltavat tuoda tietonsa, kokemuksensa ja myös tietämättömyytensä esiin. Tämä saattaa vaatia aikaa – ainakin se vaatii toisiinsa tutustumista sekä ryhmän ohjaajan arvostavaa tukea ja kannustusta. Tehtävien suorittaminen tietokoneen avulla ei saisi vähentää keskustelua. Sitä voidaan käydä myös keskustelupalstoilla.

Olemme tehokkaampia ja taitavampia oppijoita, kun käytämme opiskelussamme itse kullekin tehokkainta aistikanavaa. Siksi on tärkeä oppia tiedostamaan oma tapansa oppia. Omaa oppimistaan voi myös tehostaa erinäisillä menetelmillä. Opetuksessa tulee myös antaa mahdollisuus kaikkien aistien käyttöön.

Eri osien harjoituksissa on pyritty huomioimaan monien aistikanavien käyttäminen ja positiivisten tunteiden aikaansaaminen niin ryhmää kuin oppimistakin kohtaan.