Lähihoitaja-opiskelijat kirjoittavat

Miksi olemme hakeutuneet juuri vammaistyöhön?

Eri taustat, sama ala

Olemme neljä aikuista, perheellistä naista. Olemme toimineet monenlaisissa ammateissa: grillimyyjänä, toimistoapulaisena, lastenhoitajana, ravitsemusalalla, siivousalalla jne. ja elämänkokemusta on karttunut monenlaista. Kaikilla on realistinen käsitys työskentelystä ihmisten parissa, ja hoitotyö kiinnostaa meitä kaikkia.

Yhteistä meille on opiskelu Kemi-Tornion ammattioppilaitoksessa vammaistyön koulutusohjelmassa. Haluamme oppia uutta. Tavoitteenamme on ammatti, jossa toimitaan ihmisten parissa ja joka antaa mahdollisuudet opiskeluun jatkossakin. Osalle meistä hakeutuminen vammaistyön koulutusohjelmaan oli alusta asti selvää, osalle suuntautuminen vammaistyöhön kypsyi työharjoittelujen myötä.

Halu auttaa

Perusopintojen aikana olimme työssäoppimisen jaksoilla monenlaisissa harjoittelupaikoissa: kotipalvelussa, vanhainkodissa, terveyskeskuksessa ja mm. erityisluokassa. Harjoittelun aikana huomasimme, kuinka vähäiset ovat valmiutemme kohdata vammaisia asiakkaita. Tästä syystä jokainen koki tarvitsevansa lisää tietoa ja taitoa tulevaa ammattiaan varten ja halusi jakaa tietoa eteenkinpäin. Voidaksemme auttaa ja palvella vammaisia henkilöitä mahdollisimman hyvin haluamme mahdollisimman laajan tietopohjan; tiedonjano on suuri. Meillä kaikilla on samansuuntaiset käsitykset siitä, millaista on työskennellä vammaisten parissa, ja juuri työharjoittelupaikat ovat tarjonneet aitiopaikan nähdä ja tehdä lähihoitajan arkista työtä.

Vammaistyö alkoi kiehtoa myös siksi, että siinä on näkyvissä ihmisen koko elämänkaari lapsuudesta vanhuuteen. Voidaankin sanoa, että halu auttaa, ohjata, tukea ja kannustaa kaikenikäisiä vammaisia ihmisiä on ollut meidän suurin motiivimme hakeutua tähän ammattiin. Omalla työpanoksellamme haluamme myös tuoda esille ja parantaa vammaisten asemaa yhteiskunnassa.

Palaute on suoraa ja rehellistä

Työ vammaisten parissa on monipuolista, vaihtelevaa ja haastavaa. Saamme toteuttaa itseämme ja luovia taitojamme joka päivä, sillä valmista formaattia ei ole olemassa. Vammaistyössä ei ole kahta samanlaista päivää ja rehelliset kiitokset ja moitteet tehdystä työstä tulevat välittömästi. Vaikka työ onkin toisinaan psyykkisesti ja fyysisesti raskasta, se on erittäin palkitsevaa, koska vammaiset ovat avoimia ja aitoja ihmisiä, jotka antavat suoraa ja rehellistä palautetta. Juuri tämä auttaa meitä kehittämään itseämme niin ihmisinä kuin työntekijöinäkin.

Laajat tiedot ja taidot

Lähihoitajan pitää tuntea anatomian ja fysiologian, erilaisten terapioiden (mm. puhe-, musiikki-, toiminta- ja fysioterapian) sekä erilaisten korvaavien kommunikaatiomenetelmien perustiedot. Vuorovaikutustaitojen kehittäminen on tarpeellista, sillä tämä työ, jos mikä, sisältää toimimista moniammatillisessa työryhmässä. Yhteistyön tekeminen eri tahojen – vammaisten, omaisten ja muiden yhteistyökumppaneiden – kanssa on miellyttävä haaste.

Teknisten taitojen lisäksi tarvitaan empaattisuutta ja toimimista eettisten arvojen mukaisesti. Mielenterveysongelmien tunnistaminen ja ymmärtäminen ovat taito, johon kiinnitetään huomiota. Lähihoitajan on hyvä tuntea myös sosiaali- ja vammaislaki, jotta he voivat neuvoa ja auttaa asiakkaita erilaisten tukien hakemisessa  sekä tiedottaa heidän oikeuksistaan.

Monipuolinen työsarka

Koemme olevamme alalla, jossa on sopivasti haasteita ja joka motivoi jaksamaan vaikeissakin tilanteissa. Vammaistyöhön suuntautuneilla lähihoitajilla on laaja työkenttä, josta voi löytää juuri itselleen sopivan tulevaisuudenalan. Oma sarka voi löytyä esimerkiksi sairaalasta, terveyskeskuksesta, palvelukodista, päiväkodista tai vammaisen kotoa. Työtä on tarjolla yhä enemmän.

Voimme siis lämpimästi suositella vammaistyön alaa kaikille siitä kiinnostuneille ja opiskelua suunnitteleville ihmisille.


Helena, Maria, Rauni ja Vuokko
Tulevat vammaistyön lähihoitajat