Uusia näkökulmia vammaisuuteen
Suomessa noin 250 000 henkilöllä eli viidellä prosentilla väestöstä on jokin merkittävää haittaa aiheuttava vamma tai toiminnan vajaus. Vammaisuus on osa inhimillistä elämää. Siinä on kyse yksilön ja ympäristön välisestä suhteesta: fyysisen ympäristön esteettömyyden tasosta, toimivista kommunikaatiomahdollisuuksista ja palveluista sekä sosiokulttuurisesta tasa-arvosta. Tämän suhteen ymmärtämisessä on tapahtunut paljon edistystä runsaan vuosikymmenen aikana. Muutoksia on tullut ajattelutapoihin ja käytännön toimenpiteisiin sekä suomalaisessa yhteiskunnassa että kansainvälisestikin.
Perinteisesti vammaisuus on mielletty lääketieteelliseksi kysymykseksi, usein myös sosiaaliseksi ongelmaksi. Silloin on puhuttu vammaisuuteen liittyvistä vaikeuksista, erityistoimenpiteistä ja korjaavista ratkaisuista, riippuvuudesta ja ehkä myös eristämisestä ja eristyneisyydestä. 1980-luvun alussa näkökulma alkoi muuttua. Vammaisuuden sosiaalisen mallin myötä fyysisten ja sosiaalisten ympäristöjen tuomat esteet ja rajoitukset nousivat etualalle yksilön fyysisten rajoitusten sijaan. Viime aikoina ihmisoikeuksia, syrjimättömyyttä ja osallisuutta korostava ajattelu on avannut aivan uudenlaisia näkymiä ja toimintaa. Kun yhteiskuntaa rakennetaan kaikille kansalaisille soveltuvaksi, tasa-arvoistumiskehitys vahvistuu, valinnan mahdollisuudet lisääntyvät ja erillisten ratkaisujen ja palvelujen tarve vähenee. Nykyaikainen toimintapolitiikka ottaa huomioon myös tulevaisuuden tarpeet: on tärkeää valita ratkaisuja, joilla voidaan vaikuttaa sosiaalisesti kestävään ja ympäristöllisesti ja taloudellisesti järkevään kehitykseen.
Lähivuosina maamme väestö ikääntyy nopeasti ja myös vammaisten ihmisten osuus väestöstä kasvaa. Keskeisiä yhteiskunta- ja myös vammaispoliittisia kysymyksiä tulevat olemaan esteettömyyden toteuttaminen, uuden teknologian ja sen hyvien käytäntöjen edistäminen samoin kuin palvelujen saatavuuden ja laadun varmistaminen. Tärkeää on vammaisten ihmisten osallistuminen heitä koskevien ratkaisujen tekemiseen.
Yhteiskunnan eri toimijoiden yhteistyö ja vastuu
Nykyisin toimintakyvyiltään erilaisten ihmisten omatoimisuus ja itsenäinen suoriutuminen, opiskelu, työnteko ja sosiaalinen osallistuminen ovat yhä useammin osa normaalia ja sujuvaa arkipäivää. Se kuitenkin edellyttää monien eri toimijoiden jatkuvaa vuoropuhelua ja hyvää yhteistyötä: lähtökohtana on vammaisuutta koskevien näkökulmien sisällyttäminen läpäisyperiaatteella kaikkeen merkittävään päätöksentekoon. Kysymys on yhteiskunnan eri toimijoiden oman sektorivastuun tiedostamisesta, uudistusten toteuttamisesta sekä integraatio- ja vielä laajemmin inkluusiokehityksen tukemisesta. Tämä tarkoittaa yhteiskunnan eri palvelujen ja järjestelmien suunnittelua ja toteuttamista niin, että ne soveltuvat toimintakyvyltään erilaisille ihmisille. Ihmisillä on yksilöllisiä tarpeita, jotka myös muuttuvat elämänkaaren, omien tarpeiden ja ratkaisujen myötä – ei erityistarpeita.
Euroopan unionin julistaman vammaisten ihmisten vuoden 2003 teemat Suomessa ovat syrjimättömyys ja osallisuus. Maassamme 1980-luvun lopussa säädetty vammaispalvelulaki ja 1990-luvun puolivälissä voimaan tullut perusoikeusuudistus muodostavat hyvän pohjan vammaisten ihmisten tasa-arvoisuuden toteutumiselle ja syrjimättömyydelle. Suomen vammaispoliittinen ohjelma "Kohti yhteiskuntaa kaikille" vuodelta 1995 linjaa toimintapolitiikkaamme.
Näistä hyvistä lähtökohdista huolimatta arkipäivän toimivuudessa ja vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumisessa on kuitenkin vielä paljonkin ongelmia. Teemavuoden tavoitteena on lisätä vammaisten ihmisten, eri viranomaisten, poliittisten päättäjien ja suuren yleisön tietoisuutta vammaisuudesta, sen moninaisuudesta, siihen liittyvistä ongelmista ja niiden ratkaisumahdollisuuksista. Yksi esimerkki on vammaisten lasten mahdollisuus käydä koulua yhdessä ikätoveriensa kanssa. Tällainen mahdollisuus ei yksinään kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös monipuolista tukea, niin koululaiselle itselleen kuin hänen lähipiirilleenkin, sekä yhteyttä vertaisryhmiin, ikätovereihin, jotka kohtaavat samanlaisia haasteita arkipäivässään.
Tulevaisuuden hyviksi osoittautuvat ratkaisut saavutetaan aiempaa useammin kuntarajat ylittävän alueellisen ja seudullisen yhteistyön avulla. Tarvitaan määrätietoista työtä ja innovatiivisia ratkaisuja. Uusia mahdollisuuksia on tarjolla: eri toimijoiden työnjako, erikoistuminen, uudet toimintamallit, teknologian käytön tehostaminen, kaikille soveltuvan suunnittelun vahvistaminen, asiakkaiden ja kuluttajien asiantuntemuksen nykyistä parempi mukaan saaminen muun muassa. Lisäksi tarvitaan kansallista ja kansainvälistä tutkimus- ja kehittämistyötä, yhteisiä foorumeita, tiedon ja kokemusten vaihtoa, oppimista ja eri toimijoiden kumppanuutta.
Yhdenvertaisuus ja täysi osallistuminen
Omassa maassamme vammaispolitiikan painopiste on siirtynyt huollosta ja hoivasta palveluihin ja kuntoutukseen. Nyt tavoitteena on itsenäinen suoriutuminen ja täysi osallistuminen. Se tarkoittaa asuin- ja elinympäristöihin, liikenteeseen, kommunikointiin, tiedonvälitykseen ja erilaisiin palveluihin liittyvien esteiden poistamista ja saavutettavuuden vahvistamista. Peruskysymykseksi on nousemassa se, ovatko vammaiset ihmiset itse keskeisiä toimijoita. Hyviä esimerkkejä on jo kertynyt siitä, kuinka kuntalaisten, palvelujen käyttäjien sekä asiakkaiden asiantuntemuksen mukana oleminen parantaa merkittävästi ympäristöjen, palvelujen ja tuotteiden laatua ja toimivuutta.
Maamme kunnista yli puolessa toimii vammaisneuvosto eli eri viranomaisten, vammaisten henkilöiden ja heidän järjestöjensä yhteistoimintaelin. Yhä useammalla kunnalla ja alueella on oma vammaispoliittinen ohjelmansa. Ohjelmia yhdistävät paikkakuntakohtaisista olosuhteista ja tarpeista lähtevä vammaisten ihmisten hyvinvoinnin edistämisen tavoite. Neuvostot ovatkin vaikuttaneet merkittävästi kunnalliseen päätöksentekoon ja nostaneet esille kehittämishaasteita ja niiden ratkaisumalleja. Myös jatkossa ne ovat tärkeitä foorumeita, joiden avulla vähennetään ja poistetaan fyysisten ja sosiaalisten ympäristöjen tuomia rajoitteita ja haittoja sekä viedään kehitystä eteenpäin.
Aulikki Rautavaara
Kehittämispäällikkö
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämislaitos
Stakes