Erityisopettaja ja ohjaaja kirjoittavat

Vammaisen ihmisen kohtaaminen – yksilöllinen vammaistyö

Vammaiset opiskelijat tarvitsevat laadukasta opetusta ja ohjausta. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että opettajat ja ohjaajat ovat aidosti sitoutuneita työhönsä ja toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa opiskelijan kanssa. Vammaisen ihmisen kohtaamisessa opettajalta ja ohjaajalta vaaditaan laaja-alaista osaamista ja jatkuvaa oman työn arviointia ja kehittämistä. Kokemusten kautta olemme havainneet, että kokonaisvaltainen sitoutuminen työhön tuottaa tulosta. Olemme koonneet viisi näkökulmaa, jotka vaikuttavat opettajan ja ohjaajan työhön.

1. Opettajan ja ohjaajan lähestymistapa opetuksessa

Opettajalla ja ohjaajalla pitää olla yhteinen arvopohja. Sen avulla he voivat ymmärtää inhimillistä erilaisuutta ja erilaisia opiskelijoita. Opiskelijaa tulee pitää ainutkertaisena persoonallisuutena, ja hänen kasvuaan ja kehitystään tulee tukea monipuolisesti opetuksessa ja ohjauksessa. Koulutuksessa opettajan ja ohjaajan saumaton yhteistyö on opiskelijan kannalta ensiarvoisen tärkeää, jotta opetussuunnitelma voidaan rakentaa siten, että se mahdollistaa optimaalisen kasvun ja oppimisen yksilöllisten edellytysten mukaisesti.

2. Opiskelijan yksilöllisyys

Vammaisen opiskelijan yksilöllinen poikkeavuus ja erityispiirteet on tärkeää huomioida opetuksessa ja ohjauksessa. Vammaiset ovat useimmiten hyvin herkkiä: he vaistoavat, onko heidät aidosti hyväksytty opiskelijoina ja yksilöinä. Vammaisen opiskelijan optimaalisen kasvun ja oppimisen pohjana on aina oltava hänen yksilölliset ominaisuutensa. Silloin hän pystyy mahdollisimman hyvin kehittämään omaa oppimistaan niin psyykkisesti kuin fyysisestikin sekä vaikuttamaan omaan elämäänsä yhteiskunnan jäsenenä. Erityisopetus on useimmiten luonteeltaan pitkäaikaista kuntoutuksellista kasvatusta., Opiskelun tulee rakentua henkilökohtaisen opetussuunnitelman varaan. Niiden avulla vammainen opiskelija pystyy sitoutumaan omaan koulutukseensa ja kuntoutukseensa.

3. Opiskelijan minäkuvan kehittäminen

Vammaisen opiskelijan kanssa työskentelyn keskeisenä lähtökohtana on opiskelijan minäkuva. Opettaja ja ohjaaja kohtaavat opiskelijan kokonaisvaltaisesti, ja heidän tehtävänsä on kehittää opiskelijan tietoisuutta itsestään. Opiskelijan tulisi oppia suhtautumaan itseensä realistisesti ja myönteisesti. Hänen tulisi oppia myös ymmärtämään yhteiskunnan pelisäännöt sekä joukossa toimimisen normit. Vammaisen ihmisen minäkuva on varsin usein hauras, sillä epäonnistumisen kokemuksia saattaa olla paljon. Opettaja ja ohjaaja voivat omalla toiminnallaan joko vahvistaa tai heikentää vammaisen opiskelijan minäkuvaa.

4. Opetuksen tukeminen

Vastuu vammaisen opiskelijan kasvatuksesta on ensisijaisesti huoltajalla. Siksi on tärkeää, että opiskelijan vanhempien ja opettajan ja ohjaajan kesken syntyy hyvä yhteistyösuhde. Yhteistyö auttaa tunnistamaan eri oppimisvaikeuksia, kehittämään toimivia tukimuotoja sekä suuntaamaan opetusta opetussuunnitelman mukaisesti. HOJKS on opiskelijan, opettajan ja ohjaajan yhteistoiminnan väline, ja se auttaa jäsentämään opetuksen suuntaa ja tavoitteita. Koska yhtä, kaikille sopivaa opetustapaa ei ole olemassa, opettajan ja ohjaajan on käytettävä eri opetusmenetelmiä eri opiskelijoilla yksilöllisesti. Opettajan ja ohjaajan on oltava ajan tasalla ja seurattava opiskelijan oppimista kokonaisvaltaisesti, ja siksi myös HOJKSin merkitys korostuu opetuksessa: se on oiva väline oppimisen seurantaan ja arviointiin.
Vammaisella opiskelijalla on usein itsetunnon vaurioita ja psykososiaalisia ongelmia. Opiskelijan vahvuuksia hyödyntämällä hän saa kokea onnistumisen elämyksiä ja löytää itsestään vahvuuksia ja kehittämismahdollisuuksia. Siten heikkojen alueiden oppiminen paranee ja oppimismotivaatio kasvaa.

5. Jatkuva oppimisen arviointi

Opettajan ja ohjaajan kannustava ja rakentava arviointi edistää opiskelijan oppimista ja kehittymistä. Opiskelija oppii uusia asioita vain silloin, kun hän kokee olevansa hyväksytty. Rohkaiseva, kannustava ja monipuolinen palaute lisää luottamusta ja edistää oppimista ja kasvua.
Opiskelijan säännönmukainen itsearviointi on myös itsetunnon kehittämisen väline, jota ei saa erityisopetuksessa jättää huomiotta. Itsearvioinnin kautta opiskelijan käsitys omasta osaamisestaan selkiytyy ennen kaikkea itselle, mutta myös opettajalle, ohjaajalle ja vanhemmille.

Lopuksi

Elinikäinen oppiminen on varmasti jokaiselle meistä ohjenuorana oppimisen poluilla. Kaikenlaiset eteen tulevat oppimiskokemukset on kohdattava innostuneesti. Yhteisellä työskentelyllä niistä kehittyy uusia laadukkaita oppimismenetelmiä, joista hyötyvät kaikki – ja eritoten vammaiset opiskelijat.

Minna Hykkönen
erityisopettaja, lehtori
ja
Anne Puonti
ohjaaja
valmentava koulutus
Keskuspuiston ammattiopisto