Vammainen liikuntaneuvoja kirjoittaa

Liikunnasta elämän voimaa

Vammautuminen on ihmiselle dramaattinen elämänmuutos. Se koskettaa kaikkia elämänalueita, ei pelkästään fyysistä toimintakykyä. Suureen myllerrykseen joutuu koko lähipiiri: aviopuoliso, lapset, vanhemmat ja ystävät. Sairaanhoidon ja kuntoutuksen ammattilaiset tekevät oman osuutensa. Tämä vaihe kestää vamman vaikeudesta riippuen viikoista useaan kuukauteen. Se on etenemistä erilaisten etappien kautta siihen vaiheeseen, kun henkilö on valmis palaamaan kotiympyröihin. Silloin voidaan katsoa elämän alkavan uudelleen, nyt uusista ja erilaisista lähtökohdista.

Näe mahdollisuudet

Kun puhutaan vammaisuudesta, usein mainitaan, että henkilö sopeutuu vammaansa. Mielestäni siihen ei tarvitse sopeutua koskaan. Vammaisuus tuo tullessaan niin paljon haittoja ja tuskaa, että sitä ei kukaan täysjärkinen vapaaehtoisesti halua. Ei ole mitenkään hohdokasta kuulua pieneen vähemmistöön, joka jatkuvasti joutuu turvautumaan toisen henkilön apuun ja kohtaa edelleen vähätteleviä asenteita. Täysin eri asia on tunnustaa uusi tilanne ja elämän realiteetit ja oppia elämään vamman asettamien rajoitusten mukaan.

Vammautumiseen voi suhtautua aivan eri tavoilla. Jos vamman saanut henkilö katsoo vain taaksepäin ja muistelee menettämäänsä, hän katkeroittaa itsensä ja lähiympäristönsä. Tilanne on aivan toinen, jos hän kuntoutushenkilökunnan, perheen, ystävien ja vammaisten ystävien vertaistuen avulla pystyy kohtaamaan tilanteen realistisesti, nähden ennemminkin mahdollisuuksia kuin esteitä.

Vapaa-aika on ongelma

Kun henkilö vammautuu, moni asia elämässä sujuu uudella tavalla. Usein ystävyyssuhteet vanhaan tuttavapiiriin hiipuvat ja häviävät. Ei pystytä enää tekemään niitä asioita, jotka ennen yhdistivät. Joukkuepelit, luonnossa liikkuminen ja monen muut asiat eivät enää onnistu.

Usein toiset ihmiset ovat uudesta tilanteesta vaivautuneita, ja helpoin tapa poistaa piinallinen asia mielestä on vältellä vammaisen henkilön kohtaamista. Tämä on varsin inhimillinen piirre, eikä siitä mielestäni voi ketään paheksua tai syyllistää. Ihminen ei halua muistutusta omasta haavoittuvuudestaan. Asiat myös sujuvat käytännössä paljon helpommin, kun ei tarvitse raahata joukossa yhtä pyörätuolinkäyttäjää.

Toisaalta vammainen henkilö voi itsekin tuntea olonsa vaivautuneeksi eikä halua olla joukon rasitteena. Tämä koskee monia vammautuneita, mutta erityisesti nuoria. Heidän ystävä- ja elinpiirinsä on hyvin liikkuvaa ja suorituspainotteista. Kuvioon tulevat armeija, opiskelu toisella paikkakunnalla, perheen perustaminen jne. Tässä tilanteessa vammautunut kaveri jää helposti yksin. Ennen ei ollut koskaan tarpeeksi vapaa-aikaa. Nyt liiasta vapaa-ajasta tulee ongelma.

Liikunnasta harrastus

Harrastusten löytäminen uudessa tilanteessa ei ole aina helppoa. Entinen työ ei ehkä enää onnistu eikä opiskeleminen välttämättä kiinnosta. Liikunta ja urheilu ovat mielekkäitä tapoja täyttää runsasta vapaa-aikaa. Esimerkiksi Suomen Invalidien Urheiluliiton valikoimassa on yli 20 liikuntalajia. On helpompi aloittaa uusien kuvioiden ja kontaktien luominen samassa elämäntilanteessa olevien joukossa. Pyörätuolikoripallojoukkueessa kaikki muutkin käyttävät pyörätuolia. Jalankulkija on joukossa poikkeus.
Liikuntaryhmässä käyminen tai jonkin lajin harrastaminen on erinomainen keino käynnistää liikkuminen kodin ulkopuolella. On hyvä syy lähteä johonkin. Liikunnan avulla fyysinen kunto paranee, mutta yhtä merkittävää on harrastuksen kautta saavutettava psyykkinen virkistyminen.

Jotkut haluavat jatkaa harrastustaan kilpaurheiluun saakka. Se on hyvä vaihtoehto monelle, mutta ei suinkaan liikunnan perimmäinen tavoite. Kokemus on osoittanut, että moni henkilö on liikuntaharrastuksensa aktivoimana aloittanut uudelleen opiskelun ja siirtynyt työelämään.

Tietoa opettajalle

Ympäristön tuki on vammautumisen jälkeisessä elämäntilanteessa todella tärkeää. Varsinkin nuorilla koulun tai opiskeluympäristön ihmiset voivat omalla asenteellaan ja hyväksyvällä ja kannustavalla vastaanotolla tehdä paljon asian hyväksi. Opettajan rooli on keskeinen.

Opettajan ei tarvitse olla lääketieteen asiantuntija tai kuntouttaja. Sen homman tekevät muut. Tärkeintä on ottaa myös vammainen oppilas mukaan kaikkiin rientoihin. Liikuntatunnit voi pienellä soveltamisella tehdä kaikille mielekkäiksi. Kaikki ei onnistu, mutta hämmästyttävän moni asia sujuu, kun siihen ehtii vähänkin etukäteen paneutua.

Opettajan pitää kertoa vammautuneelle oppilaalle eri liikuntamuodoista ja lajeista. Suomen Invalidien Urheiluliitto ja muut tahot ovat julkaisseet käytännöllistä materiaalia. Vammaiselle oppilaalle voi nykyisin mm. vuokrata liikuntavälineitä.

Vammautumisen jälkeen tavoitteena on tasapainoinen, mielekäs elämä. Liikunta on yksi hyvä työväline tavoitteen saavuttamisessa. Se ei tietenkään ole ainoa tie, mutta sen avulla paranee useimmiten fyysisen kunnon ohella myös henkinen vireys.

Pekka Hätinen
liikuntaneuvoja
Suomen Invalidien Urheiluliitto

Lisätietoa

Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry
liikuntavammaisten järjetö

Välineet.fi
liikunnan ja urheilun apuvälineiden lainaus

Suomen Paralympiakomitea ry
vammaisten henkilöiden huippu-urheilu.