Yhteinen koulu kaikille

Suomessa on edetty vaiheittain kohti kaikille yhteistä koulua ja tätä kehitystä voi hahmottaa kolmella eri tavalla.Yleinen oppivelvollisuus on vähitellen ulotettu koskemaan kaikkia lapsia eli koko väestö on oppivelvollisuuden piirissä. Kouluintegraation avulla on vähennetty erityisluokkaopetuksen tarvetta.  Uusin kehitysvaihe on inkluusio, joka merkitsee yleisopetus- ja erityisopetusluokkien sulauttamista toisiinsa yhdeksi yhtenäiseksi kouluksi. Näillä verkkosivuilla yhteinen koulu kaikille -ajattelua kuvataan inkluusion kehyksissä ja ’inklusiivinen kasvatus’ -termin synonyyminä käytetään termiä ’osallistava kasvatus’.

Inkluusio tarkoittaa sitä, että

  1. kaikki oppilaat käyvät koulua yhdessä,
  2. yhteinen opetus on järjestetty oppilaiden yksilöllisten edellytysten mukaisesti ja
  3. jokainen - niin oppilas kuin henkilökunnan jäsenkin – tuntee olevansa hyväksytty ja arvostettu kouluyhteisössä. Inkluusio ei ole tietty saavutettu tila, vaan se on jatkuvaa oppimisen ja osallistumisen esteiden purkamista koulussa ja koko yhteiskunnassa.

Oppivelvollisuus

Yleinen oppivelvollisuus säädettiin vuonna 1921 ja 1900-luvun loppuun mennessä lainsäädännössä taattiin kaikkien lasten ja nuorten ottaminen perusopetuksen piiriin. Koululaitos on yhteinen kaikille maamme kansalaisille. Maassamme on kuitenkin ollut hallitsevana koulutuksen kaksoisjärjestelmäajattelu eli yleisopetus ja erityisopetus ovat olleet omia erillisiä järjestelmiään. Kaikki peruskouluikäiset lapset ja nuoret eivät käy koulua yleisopetuksen yhteydessä, vaan noin neljä prosenttia heistä käy koulua erillisessä erityisopetuksessa erityiskouluissa tai erityisluokissa. Suomessa jokaisella kansalaisella on mahdollisuus saada perusopetusta, mikä ei ole itsestään selvyys kaikkialla maailmassa.

Kouluintegraatio

1960-luvulta lähtien on kansainvälisessä keskustelussa ollut esillä kouluintegraatio. Keskeinen tavoite on ollut, että haasteellisen oppilaan opetus pyritään järjestämään yleisopetuksen luokassa ja pyritään välttämään hänen siirtämistään erilliseen erityisluokkaopetukseen. Tavoitteena on lisäksi ollut, että erityisopetukseen jo siirretty/otettu oppilas voisi käydä koulua mahdollisimman paljon yleisopetuksen yhteydessä.

Kouluintegraatio on edennyt Suomessa hitaasti. Erityiskouluja ja erityisluokkia on vielä paljon ja erityisluokkien ja pienryhmien määrä on viime vuosikymmenen aikana jopa kasvanut. Yksi yleinen kouluintegraation malli on ollut erityisluokan fyysinen sijoittaminen yleisopetuksen koulun yhteyteen. Pysyvä yksilöintegraatio on maassamme harvinaista: noin neljäsosa erityisopetukseen siirretyistä/otetuista peruskoulun oppilaista on pysyvästi integroituina yleisopetukseen.

Inkluusio

1980-luvun alussa integraatioajattelu kehittyi mm. Yhdysvalloista, Kanadassa ja Italiassa inkluusioajatteluksi. Inkluusio syntyi mm. perinteisen koulun toimintatapojen joustamattomuudesta, kouluintegraation toteuttamisessa havaituista puutteista ja koulutuksen kaksoisjärjestelmäajattelun kritiikistä. Inkluusio edellyttää kouluintegraatiota perustavampia muutoksia oppimista, oppimisen ohjaamista, koulukulttuuria, kuntatason strategioita ja koulun tehtävää yhteiskunnassa koskevissa käsityksissä ja toiminnoissa. Yhteinen koulu kaikille merkitsee kaikkien oppilaiden kasvamista koulu-uran alusta alkaen yhdistyneessä koulutusjärjestelmässä, jossa ei ole erillisiä erityiskouluja ja erityisluokkia. Keskeistä ovat joustavat, kaikkien oppilaiden osallisuutta korostavat opiskelujärjestelyt.

Teksti: Aimo Naukkarinen, Tarja Ladonlahti & Timo Saloviita