Ajatuksia ja näkemyksiä tapakasvatuksesta

Tähän osioon ovat eri ikäiset ja eri alojen asiantuntijat kirjoittaneet tapakasvatuksen merkityksestä, tarpeellisuudesta ja läsnäolosta omassa elämässä. Kirjoittajat lähestyvät tapakasvatusasiaa erilaisista näkökulmista, jokainen omalla tavallaan omilla tavoillaan. Tapakasvatus koskettaa meitä kaikkia jokaisena päivänä kaikkialla.

Ensivaikutelma ihmisten kohtaamisessa syntyy kolmessa sekunnissa ja perustuu havaintoon ulkokuoresta. Sen jälkeen ihmistä arvioidaan hänen käyttäytymisensä perusteella. Hyvät tavat eivät vain kaunista, vaan ovat käyntikorttimme kaikkialla. Tapakasvatus on lapsen oikeus ja hyvät tavat ovat osa hyvinvoivan lapsen arjen taitoja. Hyvät ja yhtenäiset käytöstavat ovat perusedellytys toimivalle vuorovaikutukselle, jossa luodaan turvallisuutta ja sivistyneen kanssakäymisen perusta.Myönteinen ajattelu ja muiden kunnioittaminen, hyvien tapojen ottaminen osaksi jokaista hetkeä, pienet sanat kuten kiitos, ole hyvä, anteeksi – kaikki ne lisäävät hyvinvointia, viihtymistä ja välittämistä kouluissa.

Pienillä asioilla on merkitystä

Koulujen alkaessa sain äskettäin kirjeen, jossa kahdeksan lapsen äiti Mia kertoo:

"Näiden vuosien aikana kun lapset ovat olleet koulussa, opettajan rooli on isossa osassa kunkin pienen kulkijan elämää. Emmalla, joka on nyt viidesluokkalainen, oli yksi maailman parhaista ihmisistä opettajana. Nuori, energinen, säihkyvä, ylväs, kaunis, kannustava, persoonat huomioon ottava, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Tuossa on aivan minimaalinen osa siitä, mitä Tiina oli. Vuonna 2011, alkuvuodesta, Tiina laittoi meille koteihin avoimen viestin, missä kertoi omasta sairastumisestaan aivokasvaimeen. Kasvain leikattiin, Tiina palasi syksyllä töihin, oli energinen ja säihkyvä ja taiteellinen ja kaikkea mahdollista. Kasvain uusiutui ja leikattiin ja sädetettiin, ja Tiina säilytti positiivisen asenteen loppuun asti. Heinäkuussa meitä oli perheen ja ystävien lisäksi muutama oppilas vanhempineen saattamassa Tiinaa viimeiselle matkalle. Muistotilaisuudessa Tiinan persoonallisuus tuli hyvin esiin, ja suuren kaipuun ja kunnioituksen keskellä myös muistojen riemu raikui keskuudessamme.

Yksi muisto on monelle vieläkin tuttu näky silmissä. Tiina villasukissa, kävelemässä luokkaan, kuppi teetä kädessään... Tiinan opettaja-kollegan sanat: 'Voiko pienelle lapselle olla kodikkaampaa ja lämpimämpää vastaanottoa kuin tämä.' Yksi yhteislaulu, joka siellä laulettiin, oli 'Minun ystäväni on kuin villasukka'. Tiinan arkulla oli ihana auringonkukista tehty asetelma, ja muita kukkia siihen ei tullut. Tiinalla oli Planin kummilapsia ja kaikki muistamiset hän toivoikin sinne. Kuten sanoin, tässä on vain murto-osa siitä, mitä Tiina oli ja edusti, ja tässä olen kuvaillut vain koululaisen vanhempana asioita. Lasten kuvailut olisivat kuin auringonlasku taivaanrantaan. Ja joku minua jäi kovasti kaivelemaan, jotain haluaisin tehdä, jotain mistä jäisi muistoa...

Hassu ajatus: että kaikille Suomen ala-asteen opettajille saataisiin villasukat. Muistuttamaan niistä oikeasti tärkeistä asioista. Ja se olisi myös eräänlainen kunnianosoitus Tiinan muistolle. Koska teidän kauttanne lähtee monet hyvät asiat liikkumaan, päätin ottaa yhteyttä teihin, että olisikohan tuommoiselle villasukkakampanjalle mitään mahdollisuutta.”

Äidin kirje kosketti ja jäin miettimään omaa ja läheisten koulunalkua sekä sitä, kuinka tärkeää on ollut opettajan läsnäolo ja ne pienet asiat – villasukat jalassa, kahvikuppi kädessä, oppilaiden tervehtiminen kädestä pitäen, hyvän huomenen sanominen, silmiin katsominen.

Perheet ovat tänä päivänä moninaisia, ja tapakasvatuksen tulisi olla lapsen oikeus siinä kuin ihmisoikeudetkin. Martoissa pidämme tärkeänä, että jokainen hallitsee arkeaan. Siksi hyvät tavat ovat osa hyvinvoivan ja toisista välittävän lapsen arkisia taitoja. Tutkimusten mukaan yhä harvempi koululainen syö yhteisen aterian perheen kanssa. Yhdessä syömisellä on valtavan suuri ruokakulttuurinen ja tapakasvatuksellinen vaikutus, joka lähtee kotoa ja jossa voidaan tukea toisen huomioimista.

Kun teinien kaverit, kummilapset tai tukilapset ruokailevat meillä, aloitamme usein rauhoittumalla ja kertaamalla miten aterimia pidetään, miten ruokalautasta käytetään tai pyydetään lisää. Erityisen haasteen tekee pöydästä poistuminen, jonka saa tehdä vasta kun kaikki ovat syöneet. Samoin ruoasta pitää kiittää ja omat astiat viedä keittiöön. Pieniä arjen asioita, joilla voi olla suuri merkitys myöhemmin vaikka työelämässä. Hyvät käytöstavat helpottavat kaikkea arki- ja juhlaelämää, ne antavat mallin toimia toisten kanssa vuorovaikutuksessa sekä vahvistavat myönteistä ajattelua, toisen kunnioittamista sekä arvostusta.

Koulujen alkaessa on kiinnitetty huomioita myös koulukiusaamiseen. Poliisi on julkaissut sosiaalisessa mediassa koulukiusatun oppilaan kirjeen, jossa kerrotaan itsemurhaan päätyneen pojan tarinaa.

Olen toiminut vuosia nuorisotyössä ja vetänyt rippikouluja ja koulukiusaamista ehkäiseviä ryhmiä. Tärkein oppi näistä keskusteluista on, että kiusaamiseen pitää aina puuttua välittömästi ja tiukasti. Arviolta 15 prosenttia suomalaisista koululaisista joutuu tänään kouluväkivallan uhriksi. Koulupäivä voi olla täynnä henkistä tai fyysistä kiusaamista: eristämistä, uhkailua, haukkumista, osoittelua, tönimistä ja pahoinpitelyä. Oppivelvollisuuden suorittaminen Suomessa ei saisi merkitä vuosia jatkunutta kidutusta niille, jotka kiusaajien mielestä poikkeavat toisista liikaa.

Myös sivusta seuraajilta vaaditaan rohkeutta ja hyviä tapoja puuttua kiusaamiseen pienillä sanoilla, kuten ”Lopeta” ja ”Nyt riittää”. Koululta ja vanhemmilta vaaditaan vahvaa luottamusta yhteistyöhön ja kiusaamisen katkaisemiseen, johon KIVA-kouluprojektit tähtäävät. Jos halutaan saada aikaan käyttäytymisen muutosta, sovitteleva ja syyllistämätön ilmapiiri ei ole mahdollinen vaan kiusaaja pitää saada vastuuseen ja ojennetuksi teoistaan, joilla on usein vuosikymmenten traumatisoiva seuraukset uhrilleen. Parhaisiin tuloksiin päästään usein välitunti- ja muulla koulutilojen valvonnalla, hyvällä luokan ryhmäyttämisellä, vertaiskeskusteluilla sekä tekijän johdonmukaisella ja asianmukaisella ojentamisella. Hyvien tapojen puutetta ja väkivallaksi ajautunutta käytöstä ei pitäisi koskaan painaa villaisella.

Olen työssäni kohdannut nuoria, jotka ovat päätyneet pitkään jatkuneen kiusaamisen vuoksi itsemurhaan. Jos käyttäisimme enemmän pieniä sanoja – anteeksi, tule mukaan, kiitos, huomenta – maailma olisi paljon parempi paikka elää meille kaikille.

Marianne HeikkiläMarianne Heikkilä

Marttaliiton toiminnanjohtaja, päätoimittaja, pappi, kahden teinin äiti, tukiäiti ja 8 kummilapsen kummitäti, nuoruudessa Tapakasvatusseuran hyvien tapojen lähettiläs

Marianne Heikkilä"Äidin kirje kosketti ja jäin miettimään omaa ja läheisten koulunalkua sekä sitä, kuinka tärkeää on ollut opettajan läsnäolo ja ne pienet asiat – villasukat jalassa, kahvikuppi kädessä, oppilaiden tervehtiminen kädestä pitäen, hyvän huomenen sanominen, silmiin katsominen. Perheet ovat tänä päivänä moninaisia ja tapakasvatuksen tulisi olla lapsen oikeus siinä kuin ihmisoikeudetkin", kirjoittaa Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä.

Jaa hyvä käytäntö!

Hyvät käytännöt -verkkopalvelu
Tutustu palvelussa muiden käyttäjien kehittämiin hyviin käytäntöihin tai ehdota itse uutta.

Tapakasvatus mediassa

Tapakasvatus (Scoop.it)
Tapakasvatuksen Scoop.it-sivulle on kerätty mediassa julkaistuja uutisia ja artikkeleita tapakasvatuksesta.