Ajatuksia ja näkemyksiä tapakasvatuksesta

Tähän osioon ovat eri ikäiset ja eri alojen asiantuntijat kirjoittaneet tapakasvatuksen merkityksestä, tarpeellisuudesta ja läsnäolosta omassa elämässä. Kirjoittajat lähestyvät tapakasvatusasiaa erilaisista näkökulmista, jokainen omalla tavallaan omilla tavoillaan. Tapakasvatus koskettaa meitä kaikkia jokaisena päivänä kaikkialla.

Ensivaikutelma ihmisten kohtaamisessa syntyy kolmessa sekunnissa ja perustuu havaintoon ulkokuoresta. Sen jälkeen ihmistä arvioidaan hänen käyttäytymisensä perusteella. Hyvät tavat eivät vain kaunista, vaan ovat käyntikorttimme kaikkialla. Tapakasvatus on lapsen oikeus ja hyvät tavat ovat osa hyvinvoivan lapsen arjen taitoja. Hyvät ja yhtenäiset käytöstavat ovat perusedellytys toimivalle vuorovaikutukselle, jossa luodaan turvallisuutta ja sivistyneen kanssakäymisen perusta.Myönteinen ajattelu ja muiden kunnioittaminen, hyvien tapojen ottaminen osaksi jokaista hetkeä, pienet sanat kuten kiitos, ole hyvä, anteeksi – kaikki ne lisäävät hyvinvointia, viihtymistä ja välittämistä kouluissa.

Sinuttelun ja teitittelyn ristiaallokossa

Ketä voi sinutella ja ketä kuuluu teititellä? Milloin sinuttelu on epäkohteliasta? Nolaako siinä itsensä, jos erehtyy teitittelemään toista väärin? Onko eri maissa ja kulttuureissa erilaiset säännöt sinuttelusta ja teitittelystä? Entä onko parempi olla pikkuisen ylikohtelias kuin liian tuttavallinen? Onko aina tehty ero sinuttelun ja teitittelyn välillä?

Sinun voikin olla mielenkiintoista tietää, että menneinä vuosisatoina sinuttelun ja teitittelyn rooli on ihmisten välisessä kanssakäymisessä vaihdellut suuresti sekä Suomessa että muualla maailmassa. Missä teitittelyn juuret sitten ovat?

Olet mahdollisesti kuullutkin, että teitittelyn keksivät muinaiset roomalaiset ajanlaskumme alkutaipaleella. Tuolloin hoveissa alettiin teititellä ensin keisareita ja myöhemmin myös muita ylimystön edustajia. Rooman valtakunnasta teitittely levisi muualle Eurooppaan, jossa tämä uusi puhuttelumuoto vähitellen alkoi syrjäyttää sinuttelua. Asteittain teitittely siirtyi hallitsijoilta ja valtaeliitiltä tavallisen kansan pariin.

Mitä kautta teitittely tuli meille Suomeen?

Teitittely puhuttelumuotona tuli meille Ruotsista niin kuin monet muutkin tapakulttuurin ilmiöt menneinä aikoina. Siellä sitä käytettiin jo varhain sivistyneistön puheessa, mutta kansan käyttöön se siirtyi vasta 1700-luvulla. Erinäisten vaiheiden kautta teitittely jäi Ruotsissa pois käytöstä 1900-luvulle tultaessa. Tuolloin tasa-arvon hengessä puhuttelukulttuurissa omaksuttiin siellä täydellinen sinuttelu.

Vaikka sinuttelu onkin Suomessa nykyisin vallalla, on rajankäynti sinuttelun ja teitittelyn välillä vähän kuin veteen piirretty viiva. Ei ole olemassa yhtä ainoaa tapasääntöä, jonka tuntemalla voisi selviytyä kaikista tilanteista tyylipuhtaasti. Usein sitä huomaa olevansa ikään kuin keskellä ristiaallokkoa, jossa toisaalta houkutuksena voi olla käyttää epämuodollista puhuttelua ”sinä” tai ”sä”, ja toisaalta taas voi samanaikaisesti olla painetta kallistua muodolliseen puhutteluun ”Te”. Monet eri asiat ja tekijät (mm. ikä, arvoasema) tilanteessa vaikuttavat siihen, miten toista ihmistä on kulloinkin tarkoituksenmukaista puhutella.

Hyvänä ohjenuorana puhuttelussa on tietysti se, että kaikille ihmisille on aina syytä olla ystävällinen, kohtelias ja huomaavainen. Se on tärkeä lähtökohta ja onnistuneen vuorovaikutuksen perusedellytys. Tämä ei vielä tarkoita sitä, että toista ihmistä aina pitäisi ehdottomasti teititellä. Sinuttelunkin voi tehdä tyylikkäästi ja arvokkaasti, kun muistaa katsoa toista ihmistä silmiin ja osoittaa tälle elein ja sanoin, että on huomioinut hänen läsnäolonsa. Nyky-Suomessa nyrkkisääntönä voidaankin pitää sitä, että jos et ole varma, pitäisikö sinutella vai teititellä, on syytä valita teitittely.

Suomesta teitittely ei suinkaan ole kokonaan hävinnyt, vaan pikemminkin on viime aikoina ollut nähtävissä merkkejä sen elpymisestä. Teitittelyn paluuta selitetään ainakin osittain sillä, että Suomi on kansainvälistynyt nopeasti ja että jatkuvasti ollaan yhteyksissä sellaisten maiden kanssa, joissa teitittely on toisilleen tuntemattomien ihmisten ensisijainen puhuttelumuoto.

Sosiaalisissa tilanteissa kaikkein pahinta moukkamaisuutta on olla puhuttelematta tai jättää tervehtimättä, olipa kyseessä tuttu, puolituttu tai jopa täysin tuntematon ihminen. Se on täysin anteeksi antamatonta, eikä kerro ihmisestä itsestään mitään hyvää, vaan paljastaa tämän puutteelliset käytöstavat. Olipa paikkana sitten koulu, virastotalon hissi, kaupan kassajono tai oma kesätyöpaikka, muistetaan aina olla toisillemme kohteliaita ja huomaavaisia. Kavereiden kanssa ollaan ”sä ja mä”, mutta pidetään huoli myös siitä, että tiedetään, milloin täytyy osata sanoa ”Te”.

Mika LaunikariMika Launikari
KTM, on elinikäisen ohjauksen ja kansainvälisen liikkuvuuden asiantuntija, jolla on yli 20 vuoden kokemus EU-yhteistyöstä koulutuksen ja työelämän kontekstissa. Mikan kotisivut: www.launikari.eu

MIka LaunikariSosiaalisissa tilanteissa kaikkein pahinta moukkamaisuutta on olla puhuttelematta tai jättää tervehtimättä, olipa kyseessä tuttu, puolituttu tai jopa täysin tuntematon ihminen. Se on täysin anteeksi antamatonta, eikä kerro ihmisestä itsestään mitään hyvää, vaan paljastaa tämän puutteelliset käytöstavat. Olipa paikkana sitten koulu, virastotalon hissi, kaupan kassajono tai oma kesätyöpaikka, muistetaan aina olla toisillemme kohteliaita ja huomaavaisia. Kavereiden kanssa ollaan ”sä ja mä”, mutta pidetään huoli myös siitä, että tiedetään, milloin täytyy osata sanoa ”Te”.

Jaa hyvä käytäntö!

Hyvät käytännöt -verkkopalvelu
Tutustu palvelussa muiden käyttäjien kehittämiin hyviin käytäntöihin tai ehdota itse uutta.

Tapakasvatus mediassa

Tapakasvatus (Scoop.it)
Tapakasvatuksen Scoop.it-sivulle on kerätty mediassa julkaistuja uutisia ja artikkeleita tapakasvatuksesta.