Henkilöhistoria
Aristoteles syntyi vuonna 384 eaa. Traakian Stageirassa, eli nykyisessä Pohjois-Kreikassa. Aristoteleen isä oli Makedonian kuninkaan Amyntas II ystävä ja henkilääkäri.
Aristoteles oli 18-vuotias kun hän saapui opiskelemaan Platonin akatemiaan. Platonin Akatemiassa nuori Aristoteles sai tuon ajan parhaan mahdollisen koulutuksen. Akatemia oli Aristoteleen saapuessa ollut toiminnassa jo parikymmentä vuotta. Aristoteles jäi Platonin akatemiaan pitkälle miehuusvuosiinsa asti. Hän lähti sieltä vasta Platonin kuoleman jälkeen n. vuonna 347 eKr., jolloin hän oli 37-vuotias. Platonin Akatemialla oli ja Platonin persoonalla oli lähtemätön vaikutus Aristoteleeseen. Akatemiasta lähdettyään Aristoteles asui Vähässä-Aasiassa (nykyisen Turkin alueella), missä hän aloitti järjestelmällisen perehtymisen luonnontieteisiin sekä eläintieteeseen.
Vuonna 343 eaa. Aristoteles lähti Makedoniaan 13-vuotiaan Aleksanterin, tulevan Aleksanteri Suuren opettajaksi. Tässä toimessa hän oli siihen asti kun Aleksanteri täytti 16 vuotta. Ateenaan palattuaan vuonna 335/334 eaa. Aristoteles perusti oman koulunsa Lykeioniin. Ateenan vuosien aikana kuoli Aristoteleen läheinen vaimo Pythias jättäen jälkeensä ainakin yhden tyttären ja ehkä yhden pojan. Tarinan mukaan Aristoteles suri vaimoaan syvästi ja uhrasi tälle samalla tavalla kuin ateenalaiset Demeterille. Loppuelämänsä hän vietti yhdessä taloudenhoitajattarensa Herfylliksen kanssa. Aristoteleen poika Nikomakhos syntyi mahdollisesti tästä suhteesta.
Kun tieto Aleksanteri Suuren kuolemasta vuonna 323 eaa saapui Makedonian valloittamaan Ateenaan, puhkesi kapina Makedoniaa vastaan. Ateenalaiset nostivat Aristotelesta vastaan jumalanpilkkasyytteen. Todellinen syy oli kauna kaikkia Makedonian ystäviksi epäiltyjä kohtaan. Aristoteles pakeni Ateenan kaupungista estääkseen ”ateenalaisia tekemästä toista rikosta filosofiaa vastaan”, eli välttääkseen Sokrateen kohtalon. Aristoteles asettui Euboian saarelle avovaimonsa Herfylliksen kanssa. Aristoteles kuoli saarella vaikeaan vatsasairauteen 62-vuotiaana.
Aristoteles oli samalla sekä filosofi että huolellisesti pukeutuva maailmanmies, joka oli tottunut liikkumaan ajan ylhäisten hoveissa. Platonin perinteen mukaisesti hän piti hallitsijoiden kasvattamista yhtenä filosofian keskeisistä tehtävistä.
Aristoteles oli filosofina monin tavoin hyvin toisenlainen kuin kaikki hänen edeltäjänsä. Hän on ensimmäinen, joka kirjoitti professorimaisesti: hänen tutkimuksensa ovat systemaattisia, hänen esityksensä ovat jaettu kappaleisiin, hän on ammatillinen opettaja eikä innostunut profeetta. Hänen teoksensa ovat kriittisiä, huolellisia, proosallisia, niissä ei ole jälkeäkään hurmoksellisesta kiihkosta. Suhtautumisessaan maailmaan hän on maltillinen ja tervejärkinen. Hän ei anna arvoa äärimmäisyyksille. Hän korostaa tasapainoa, keskitietä ja kohtuullisuuden hyveitä. Hän on käytännöllinen ja asennoitumisessaan yhteiskunnallisiin kysymyksiin hieman konservatiivinen. Hän oli tottunut liikkumaan ylhäisöjen seassa, kuten oli myös Platon.
Aristoteleen ajattelun tunnusmerkkinä on tarkoin punnittu, huolellisesti tasapainotettu viisaus, joka on sukua terveelle järjelle. Myös opissaan käsitteistä hän on valinnut keskitien, jonka kulkijana jälkimaailma hänet muutoinkin tuntee.
Jokainen hyve on Aristoteleen mukaan kahden äärimmäisyyden keskivälillä, ja molemmat äärimmäisyydet ovat paheita. Esimerkiksi rohkeus on keskitie pelkuruuden ja uhkarohkeuden välillä.
Tuotanto
Aristoteleen kirjallinen tuotanto on hyvin laaja: 550 kirjan eli papyrusrullan verran filosofista ja tieteellistä tekstiä: 15–20 000 nykyaikaista painosivua ja lisäksi laajoja luonnontieteellisiä ja historiallisia aineistokokoelmia. Näihin päiviin Aristoteleen tuotannosta on säilynyt kolmisentuhatta sivua eli antiikin laskutavan mukaan hieman yli sata kirjaa.
Runousoppi
Pari tuhatta vuotta kaunokirjallisuutta normittaneessa Runousopissaan Aristoteles käsittelee kirjallisen esityksen muotoja. Runousoppi on ollut yksi koko antiikin kirjallisuuden luetuimpia teoksia.
Runouden tehtävänä on Aristoteleen mukaan vedota sääliin ja pelon tunteisiin, jotka liittyvät sattuman aiheuttamiin vaaroihin elämän onnistumiselle. Hyvä tragedia saa aikaan puhdistautumisen (katharsis), joka tarkoittaa sitä, että katsoja seuratessaan pelkoa ja sääliä aiheuttavia tapahtumia puhdistuu emotionaalisesti eli oppii kokemaan säälin ja pelon tunteita oikealla tavalla. Miksi horror-elokuvat ovat suosittuja nuorten keskuudessa? Piileekö pelon tunteiden kokemisessa Aristoteleen katharsis-käsite?)
Nikomakhoksen etiikka
Aristoteles kirjoitti tämän teoksen viimeisinä elinvuosinaan. Se lienee julkaistu pienin muutoksin hänen kuolemansa jälkeen. Kirjan nimi viittaa Aristoteleen poikaan, jonka kerrotaan kuolleen suhteellisen nuorena. Kirjassa hahmotellaan hyvän elämän mallin pääpiirteet.
Nikomakhoksen etiikkaan sisältyy myös laaja ystävyyden käsitteelle omistettu jakso (kaksi lukua kymmenestä) Ystävyydellä oli kreikkalaisten moraalisessa elämässä merkitys, jota voi verrata romanttisen rakkauden merkitykseen moderneissa länsimaissa. Aristoteles korostaa ystävyyden välttämättömyyttä onnen edellytyksenä; samalla aito ystävyys edellyttää hyveellisyyttä. Kirjassa käsitellään erilaisia käsityksiä hyvästä elämästä sekä onnellisuudesta ja sen edellytyksistä. Kirjassa tarkastellaan mm. luonteen hyveitä sekä tärkeimpiä hyveitä, kuten oikeudenmukaisuutta
Nikomakhoksen etiikka on yksi Aristoteleen huolitelluimpia tekstejä. Se sisältää sivuillaan asioita, joita monet myöhemmät filosofit ovat pitäneet merkittävinä.
Merkityksestä
Aristoteles esitti filosofian tehtävästä uudenlaisen näkemyksen: Aristoteles teki ensimmäisen hahmotelman filosofiasta ”tieteiden tieteenä”, johon muiden tieteiden perustavat periaatteet sisältyvät. Esittämässään tieteiden luokituksessa hän varasi filosofialle perustavimman tieteen roolin.
Elämänasenteesta
Onnellinen elämä on Aristoteleen ihmiskäsityksessä ihmisyyden ylin päämäärä. Se on ensisijainen, sillä sitä ei voida alistaa millekään muulle. Se valitaan sen itsensä vuoksi, ei keinona johonkin muuhun. ”Onnellisuus on ensimmäinen prinsiippi. Sillä sen takia teemme kaiken muun. Ja hyvien asioiden ensimmäistä prinsiippiä ja syytä pidämme arvokkaana ja jumalallisena.” – Aristoteles -
Aristoteles oli kiinnostunut siitä, mikä on ihmisen toiminnan tarkoitus ja kohde. Mikä on se mahdollisuus eli potentia, jota ihminen pyrkii toteuttamaan eli aktuaalistamaan? Sellaiseksi Aristoteles näki onnellisuuden ja onnistuneen elämän. Mikä on korkein käytännön toimin saavutettava hyve? Se on onnellisuus ja olla onnellinen tarkoittaa samaa kuin ”elää hyvin tai onnistua elämässä. (1095 a).
Aristoteleeseen päättyy yksi kausi filosofian historiassa. Hänen jälkeensä ei antiikin filosofiassa esiinny ajattelijoita, joita voitaisiin merkitykseltään verrata Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen muodostamaan ihmeelliseen kolmikkoon.