Reaalikokeen oppiaineisiin kohdistuu moninaisia odotuksia. Filosofian kohdalla nämä odotukset ovat luonnollisesti monella tapaa poikkeavia verrattuna useimpiin muihin reaalikokeen oppiaineisiin.
Ensinnäkin filosofiaa voidaan pitää tärkeänä sisältönä eurooppalaisessa yleissivistyksessä. Olisi outoa, jos joku suomalainen ei olisi koskaan kuullut Aleksis Kivestä ja hänen kirjallisesta tuotannostaan. Samalla tavalla olisi yleissivistyksen kannalta vähemmän mairittelevaa, jos joku eurooppalainen ei lainkaan osaisi sijoittaa Platonia tai Immanuel Kantia oikeaan kehykseen.
Toiseksi filosofian oppiainekuvaan liittyy kriittisen ajattelutaidon kehittämisen tavoite. Sen oletetaan olevan tärkeä kriittisen ja samalla loogisen ajattelutaidon kehittäjä. Merkittävä osa kansainvälisestä keskustelusta on käyty juuri tämän tavoitteen ympärillä. Esimerkiksi Matthew Lipmanin huomiota saavuttaneen ”filosofiaa lapsille” – opetusohjelman perusajatuksena on juuri selkeiden ajattelutapojen tuominen lasten ulottuville.
Kolmanneksi filosofiaan kohdistuu perinteisiä odotuksia sen ihmistä jalostavasta vaikutuksesta, eräänlaisesta maailmankatsomuksen terapiasta. Filosofia esiintyy tällöin eräänlaisena sekulaarina vaihtoehtona uskonnolle. Filosofian harjoittamisen nähdään edistävän arvostelukyvyn kehitystä ja moraalista kypsymistä. Elämänkatsomustiedossa nämä ulottuvuudet ovat tietysti esillä oppiaineen ydinsisältönä. Filosofian ja elämänkatsomustiedon läheinen yhteys tuleekin näin selkeästi esille.