Mikä erottaa filosofian vastauksen yleisestä pohdinnasta? Reaalikokeen useimmat aineet perustuvat omien erityistieteidensä perinteiseen näkökulmaan ja puhetapaan. Jos tehtävä kuuluisi “Eläinkokeiden ongelmia”, hahmottuisi siitä selvästi biologian ja psykologian perustalta lähtevät vastaustavat. Jos tehtävä olisi filosofiassa, niin hyvilläkään psykologian koejärjestelyn kuvauksilla ja problematisoinneilla ei heru montakaan pistettä. Mutta menkäämme eteenpäin ja kysykäämme missä vaiheessa puhe koejärjestelyistä tavoittaa tieteenfilosofisen kysymyksenasettelun? Näkyykö tämä uusien käsitteiden mukaantulona ja toisenlaisena näkökulmana ongelmaan?
Edelliseen tehtävään filosofiassa on luontevaa vastata pohtimalla eläinkokeiden eettistä oikeutusta. Mutta tässäkin filosofian puhetavalle pitää asettaa kriteereitä. Eläinkokeiden kivuliaisuuden voivottelu ei ole vielä filosofiaa. Tarvitaan kriittistä ja käsitteellistä ongelman pohdintaa, jonka sisältönä on tässä tapauksessa eettisen oikeuttamisen näkökulma.
Omien mielipiteiden esittäminen reaalivastauksessa on hyvä asia. Mutta vastaus ei saa aueta kritiikittä vain omasta näkökannasta. Perusteltu vastustava kanta eläinkokeisiin on siis mahdollista esittää. Sama koskee omiin kokemuksiin vetoamista. Jos kysytään varman tiedon mahdollisuutta, ja vastataan unessa saatujen viestien perustalta, ei se vielä ole filosofiaa. Mutta pohtimalla omien välittömien (joskin yliluonnollisten) univiestien todistusvoimaa suhteessa muihin havaintoihin ja muiden välittämään tietoon, saattaa vastaaja siirtyä filosofisen puhetavan alueelle.
Lukion yksi tehtävä on tukea opiskelijan kasvua kriittiseen ajatteluun ja itseohjautuvaan opiskeluun. Lukion filosofia tavoittelee opiskelijaa, joka osaa käyttää käsitteitä selkeästi ja perustella näkökantansa ja osaa hahmottaa ja arvioida tiedollisia, yksilö- ja yhteiskuntaeettisiä sekä esteettisiä ongelmia ja niiden vaihtoehtoisia ratkaisuja.