Länsimaisen filosofisen ajatteluperinteen tunnusmerkkejä ovat järjestelmällinen ja kriittinen järjenkäyttö sekä pyrkimys löytää yksilön perspektiivin ylittäviä näköaloja. Tässä mielessä länsimaisen tieteen ja länsimaisen filosofian synty ovat erottamattomissa. Erityistieteiden kehittymisen myötä filosofia on aina ottanut tehtäväkseen tutkia juuri niitä kysymyksiä, joihin ei voida vastata laskemalla tai kokeita tekemällä. Ainoaksi tavaksi tutkia tätä aluetta jää järjen käyttö.
Filosofia on alusta alkaen kannustanut ihmisiä ottamaan etäisyyttä perittyihin tapoihinsa ja ennakkoluuloihinsa. Filosofian suurin anti ihmiskunnalle on ollut pyrkimys alistaa uskomukset ja käsitykset kriittiselle keskustelulle. Vaikka tiede ei tosiasiassa olekaan syntynyt filosofiasta, olisi erehdys ajatella, että tieteenharjoitus ei ole mitään velkaa filosofialle. Ilman filosofian sitoumusta totuuden ja objektiivisuuden etsintään olisi tieteenharjoitus saattanut rajoittua pelkkään teknologiaan tai lopulta alistua uskontojen ja paikallisperinteiden käskyläiseksi.
Tässä mielessä klassinen käsitys filosofiasta oli samalla myötävaikuttamassa tieteeksi kutsutun asiantuntijakulttuurin läpimurtoon 1600-luvulla länsimaissa. Mutta yhtälailla voidaan filosofian tarjoamaa mallia järkiperäisestä tutkimuksen ja keskustelun yhteisöstä pitää kannustavana esimerkkinä kansalaisuuteen perustuville demokraattisille yhteisöille. Tätä ei muuta miksikään se, että monet filosofit ovat olleet käsityksiltään korostetun elitistisiä.
Lukion filosofian opetuksen tavoitteena on tukea opiskelijan ajattelun taitojen kehitystä. Välineinä siinä ovat filosofian käsitteet, teoriat ja tutkimustavat. Toisaalta ne ovat myös yleissivistäviä sisältöjä. Lukion opetussuunnitelman perusteissa määritelläänkin filosofian opetuksen tavoitteet ajattelutaitojen ja filosofian perustietojen kautta.
Nämä erilaiset näkökulmat peilaavat sitä tosiasiaa, että filosofian roolia tieteenalana ja oppiaineena ei voi pitää itsestäänselvyytenä. On kuitenkin otettava huomioon, että reaalikokeen filosofian tehtävät osaltaan määrittelevät filosofian opetuksen näkökulmaa, argumentaatiotapaa ja jopa käsitteistöä. Ne antavat opettajille ja oppilaille viitekehyksen, jonka puitteissa ilmenevät oppiaineessa menestymisen kannalta olennaiset kysymykset ja sisällöt.