Opetusmenetelmiä


Opiskelija tutkii Schjerfbeckin Toipilasta (teos Helene Schjerfbeck: Toipilas, 1888, öljy).

Tietyt opetusmenetelmät soveltuvat hyvin tälle kurssille. Portfoliomalli  avaa tien kurssin holistisille tavoitteille, ja opiskelija pääsee tämän menetelmän avulla näkemään kurssin osiot yhtenäisenä, teemallisena kokonaisuutena. Holistisuus tarkoittaa asian tarkastelua kokonaisuutena, kokonaisuuden kannalta.

Itseohjautuvuus ja itsearviointi

Itseohjautuvuus oppimisessa tukee opiskelijaa omien tavoitteidensa asettamisessa ja itsearvioinnissa. Asian tarkastelua kokonaisuutena, kokonaisuuden kannalta. “Enemmän kuin osiensa summa”. Itsearviointi tarkoittaa sitä, että oppija arvioi itse omia tuloksiaan ja menetelmiään suhteessa omiin asettamiin tavoitteisiin.

Yhteistoiminnalisuus ja yhteisöllisyys

Yhteistoiminnallisuus ja yhteisöllisyys ja kurssilaisten keskinäinen avoimuus voivat parhaimmillaan moninkertaistaa kurssin annin. Yhteistoiminnallinen oppiminen – cooperative learning – perustuu käsitykseen, että tieto on aina  sosiaalista ja se rakentuu yhteistoiminnassa. Yhteisöllinen oppiminen – collaborative learning – tarkoittaa sitä, että kaikkien ei tarvitse hallita samoja tietoalueita, vaan kukin kehittää osaamistaan omalla erityisalueellaan.

Tekemällä oppiminen

Tekemällä oppiminen ja kokemuksellisuus liittyvät vahvasti taiteelliseen työskentelyyn itsessään. Learning by doing, toiminnan pedagogiikka, on pedagogiikka, jossa teoria ja käytäntö integroituvat tekemisen kautta oppijan tajunnassa.

Oppimiskäsityksiä

Opiskelijan ohjaaminen itsenäiseen, prosessinomaiseen työskentelyyn edellyttää opettajalta opetusmenetelmien hallintaa. Kurssin rakennetta suunniteltaessa on hyvä tiedostaa, minkälaisia käsityksiä itsellä on oppimisesta.

Kognitiivinen:
Tietouteen ja ajatteluun pohjautuva käsitys oppimisesta. Opetuksessa tärkeintä on auttaa opiskelijaa itse rakentamaan omat ajattelumallinsa ja strategiansa oppia uutta tietoa.

Konstruktiivinen:
Tieto ei siirry, vaan oppija “konstruoi” sen itse: hän oppii kokemuksistaan, kun hän arvioi uutta tietoa kriittisesti ja suhteuttaa sen aiempiin tiedonrakenteisiinsa. Alakäsitteinä mm. sosiokonstruktivistinen. 

Humanistinen:
Jokaisella yksilön “itsellä” katsotaan olevan juuri 
hänelle luonteenomaisia mahdollisuuksia. Oppimista ja 
toimintaa ohjaavat omaan oppimiseen sitoutuneen 
oppijan omat motiivit.

Kriittinen pedagogiikka:
Tieto on valtaa ja oppiminen on valtasuhteiden 
muuttamista.

Kuva ja teksti: Aija Viita