Siirtymävaihe on tuottanut tukun erilaisia etuliitteitä verkon ja verkostojen pedagogisiin sovelluksiin :telelearning, electronic learning, mobile learning, blended learning. Loppujen lopuksi hyvä pedagogiikka on hyvää missä vain. Mitään taikakeinoja ei ole. On tutkittava, kokeiltava ja kehitettävä. Verkko on monille uusi toimintaympäristö; sen oppimiskäyttö ei ole myötäsyntyistä niin sanotuilla diginatiivaillekaan. Pitkäaikainenkaan harjaannus luokkahuonetyöskentelyyn ei anna kaikkia tarpeellisia eväitä verkon oppimistiloissa toimimiseen. On siis aloitettava ainakin joiltakin osin ihan alusta.
Teknisiä ja mentaalisia kynnyksiä
Sosiaalisen median työvälineet ja lukuisat verkkopalvelut vetävät aloittelijan huomion usein ja helposti teknisiin kysymyksiin. Internet on abstrakti paikka jo sinällään ja sosiaalisen median avaamat tilat ja toimintaulottuvuudet ovat toisinaan vaikeita hallita, varsinkin alussa. Sosiaalista mediaa ei voi hallita kuten perinteistä oppimisen tilaa ja aikaa. Sitä on kuitenkin mahdollista jäsentää pedagogisesti mielekkäällä tavalla.
Verkostoista pedagogisia ja didaktisia vinkkejä
Sosiaalisen median viidakossa pedagogi ei ole yksin ja vaikka aluksi olisikin, yksin ei kannata jäädä. Lähiympäristöstä voi löytyä kehittäjäkumppaneita. Kehittäjäkumppaneita löytyy myös sosiaalisen median opetuskäytön verkostoihin. Useisiin verkostoihin voi liittyä vapaasti. Avoimia verkostoja ovat esimerkiksi seuraavat:
Suuri osa sosiaalisen median toimijoista auttaa mielellään aloittelijaa. Alkutaipaleelle on hyviä, yksinkertaisia ohjeita:
- tutustu eri toimintamuotoihin ja katsele, mitä muut tekevät
- kokeile jotakin omalta tuntuvaa
- aloita pienistä ja hyödyllisistä asioista
- kysele ja auta edistymisesi myötä muita.
Kateederit verkossa?
Perinteisen luokkaopetuksen mallin siirtäminen verkkoon on ongelmallista ja kannattaakin miettiä omaa toimintaympäristöään ja toimintatapojaan uudelleen ja avoimin silmin. Opettajajohtoisuus on lisääntynyt verkkotyöskentelyn myötä, mikä ei ehkä ole sen itsetarkoitus. Osittain tämä johtuu hyvin luonnollisesta syystä: ilman selkeitä kehyksiä opiskelija eksyy avoimeen verkkoon ja oppimisprosessi hajoaa.
Nykyiset suljetut verkko-oppimisympäristöt ovat poikkeuksetta opettajajohtoisia: vain opettaja voi säädellä tilaa ja tapahtumien kulkua. Yhdistämällä avointa suljettuun eli upottamalla sosiaalisen median palveluita oppimisympäristöön on mahdollista luoda joustoa.
Avoimen verkkotyötilan voi avata ryhmän muokattavaksi. Jos vetäjän taidot ovat puutteelliset, verkkoryhmistä löytyy yleensä osaamista ja auttamishalua.
Sosiaalinen media kiehtoo ihmisiä vapaan vuorovaikutuksen, luovan tuottamisen ja itseilmaisun paikkana. Nämä toiminnot ovat periaatteessa hyödyllisiä oppimisen edistämisessä. Mutta ellei verkkotila ole elävä, orgaanisesti syntynyt ja omaehtoinen vaan valmiiksi järjestetty, se voi ahdistaa. Luovuus voi kuihtua. Toisen suunnittelema verkkotila ei myöskään välttämättä hahmotu kaikille. Tunne on sama kuin luokassa, jossa ei voi siirtää pulpettia ja tuolia senttiäkään, ei edes valita itsenäisesti istumapaikkaa.
Tasapainoilu opettajajohtoisuuden ja liikkumatilan antamisen välillä on hankalaa, sillä selkeä rakenne verkkotyöskentelyssä antaa toistaalta turvallisuutta ja selkeyttä. Kuinka sitten voi välttää ikävää vallankäyttöä?
- Verkkotyöskentelyä voi suunnitella osittain opiskelijaryhmän kanssa.
- Opiskelijoille voi tarjota vaihtoehtoisia tapoja työskennellä.
- Kokonaisuuden voi rakentaa niin, että opiskelijalla tai ryhmillä on mahdollisuus sisustaa oma verkkotila itselle mieluisaksi (blogit, Ning-palvelun oma profiili, MySpace).
- Opiskelijoiden keskustelunavaukset ja heidän verkkoympäristöön tuomansa sisältö voivat yllättää opettajan jopa positiivisesti.
- Työskentelyn säännöt sovitaan heti alkuun: tuotosten näkyminen avoimessa verkossa, arvioidaanko verkko-osallistumista ja mitä arvioidaan, mitä vaaditaan ja millä perusteella, mikä on aikataulu jne.
24/7-yhteiskunta tappaa opettamisen ja oppimisen ilon
Suomalaisessa koulumaailmassa käydään keskustelua siitä, miten opettajan tulisi reagoida opiskelijoiden iltaviesteihin ja sosiaalisen median kaverikutsuihin (Facebook, chat). Maailmalla koetaan jo tuskaa toisinpäin, kun opiskelijat pakoilevat opettajien nettikaverikutsuja: "Get out of myspace!" Ilmiötä nimitetään kauhutaloksi, creepy treehouse. Opettajan valvova silmä ja koulutusinstituution lonkerot ulottuvat kaikkialle. Kontrolli vie ilon hetkistä, joita haluttaisiin viettää vapaasti. Toisaalta opiskelijat käyttävät mielellään sosiaalisen median välineitä opiskeluun – omilla ehdoillaan, itse säädellen.
Sosiaalisen median opetuskäytön ytimet
- Oppimisprosessin tukeminen monipuolisesti
- Opiskelijalähtöinen aktivointi
- Diversiteetti
- Keskeneräisyys ja epävarmuus
- Informaation käsittely
- Sosiaalinen ulottuvuus
- Yhteisön oppimisprossia tukeva ja säätelevä rooli
Sosiaalisen median palveluilla on mahdollista
- varastoida aineistoja ja kartuttaa sisältöjä vähän kerrallaan (esimerkiksi wiki)
- jakaa aineistoja, tiedottaa ja järjestää viestintä mahdollisimman vaivattomalla tavalla (esimerkiksi verkostoitumissivusto tai blogi)
- koota verkkoaineistoista harjoituksia ja kokonaisia kurssipaketteja opiskelun tueksi
- toteuttaa reaaliaikaista ohjausta ja opetusta (esimerkiksi chat tai Skype)
- rakentaa oppimisympäristö (esimerkiksi Ning tai wiki)
- tarjota kognitiivisia apuvälineitä oppimiseen (jaetut kalenterit, verkkosanakirjat, miellekarttaohjelmat, sosiaaliset kirjanmerkit)
- järjestää ajan ja paikan rajat ylittäviä verkkokeskusteluita ja ryhmätöitä (esimerkiksi Google-dokumentit, wikit, blogit, Flickr, Ning)
- tarjota opiskelijoille mahdollisuus tuottaa omaa ajatteluaan näkyväksi ja nähdä muiden ajattelun tuotoksia (oppimispäiväkirjat, portfoliot)
- kanavoida opiskelua tukevaa ajankohtaista sisältöä useasta lähteestä yhteen paikkaan (syötteet, mashup eli suodatettu informaation koonti)
- kerätä ja prosessoida tietoa kollektiivisesti (ilmiöpohjaisen, tutkivan ja ongelmalähtöisen oppimisen menetelmät).
Arviointi ohjaa opettamista ja opiskelua
Sosiaalisen median opetussovelluksissa on myös mietittävä, miten arviointi toteutetaan. Tärkeitä pohdittavia ovat seuraavat seikat:
- Millaisia tuotoksia sallitaan? Voivatko samaa kurssia käyvät opiskelijat tuottaa kukin erilaisia arvioitavia sisältöjä? Mitä osa-alueita tuotosten arvioinnissa huomioidaan, ja mikä painoarvo näillä on (arviointimatriisit)?
- Millainen merkitys oppimisprosessilla ja yhteisölliseen toimintaan osallistumisella on?
- Mitä tietokäsitystä tuetaan? Tietoa toistavat tehtävät eivät sovellu verkkotyöskentelyyn.
Pdf-tiedostoina saatavilla olevat Lunttaa luvalla – opi oikeasti sekä Koe oppimisympäristönä ovat Erja Vihervaaran vuosina 2008-2009 toimittamia Länsi-Suomen läänin aikuislukioiden raportteja koekäytänteiden kehittämisestä lukiossa. Raporteissa annetaan hyviä ideoita koekäytänteiden rikastamiseen ja samalla myös arvioinnin kohteiden ja käytänteiden monipuolistamiseen.
Anne Rongas