Luotettava tieto on arvokasta. Oikean tiedon tavoittaminen vaatii aikaa ja arviointikykyä. Tiedon luotettavuus ei ole ainoastaan tutkijoiden ongelma. Lähdekriittisyys kuuluu kaikkeen opiskelutaitoihin, kansalaistaitoihin sekä työelämätaitoihin.

Tiedon löydettävyys on tärkeää. Sosiaalisen median informaatiosisältöihin lisättävät metatiedot auttavat löytämään sisällön helpommin. Näitä metatietoja ovat esimerkiksi sisällön julkaisija, julkaisuajankohta, julkaisupaikka, sisällön tuottamisen väline, sisältöä kuvaava aihepiiri (category) ja vapaasti määritellyt tunnisteet (tag). Verkkosisältöjen tunnisteista muodostuu hakemistoja ja hakusanastoja (folksonomy), joita visualisoidaan sanapilvillä (tag cloud). Niissä keskimääräistä tiuhemmin esiintyvä asiasana näytetään suurempana kuin harvemmin esiintyvä.

Tiedonhankinnan lisäksi ihminen tarvitsee jatkuvasti apuvälineitä tiedonkäsittelyyn. Muistiinpanojen tekeminen, luetteloiden laatiminen, kootun informaation luokittelu ja jäsentäminen, merkityssuhteiden havainnollistaminen ja informaation visualisointi ovat esimerkiksi tiedonkäsittelyn alueita, joihin somepalvelut antavat kättä pidempää.

Sosiaalinen media ja tiedonhankinta

Sosiaalisessa mediassa toimii kysymisen ja vastaamisen kulttuuri. Kysyjä saa vastauksen ja siitä ilahtuneena motivoituu vastaamaan toisessa tilanteessa toiselle kysyjälle. Avoin verkko toimii yleensä tehokkaana seulana. Silti lähdekriittisyyttä ei koskaan sovi unohtaa.

Internetin käyttäjä on pitkään hakenut tietoa lähinnä hakupalvelun (Google, Bing) avulla. Sosiaalinen media on lisännyt tiedonhankinnan keinoja. Wikipedia, Facebook ja YouTube ovat nousseet verkkotiedonhaun kärkeen. Myös Twitter erilaisine suodatusmahdollisuuksiin on noussut tiedonhankinnan apulaisten kärkikaartiin. Sosiaalisessa mediassa verkostoissa toimivat ihmiset ovat toinen toisilleen tärkeitä tiedonlähteitä.

Informaatiosisältöjen seulonta sisällön perusteella sekä hakua vastaavien sisältöjen suosittelu lisääväät teknologia-avusteisen tiedonhankinnan käytettävyyttä. Konekielisen kääntämisen kehittyessä palvelut osaavat myös ehdottaa eri kielillä löytyviä hakutuloksia. Kaveriverkostot ja suositukset kytketään yhteen, jolloin hakutulossuosituksissa tuttavien sosiaalisessa mediassa jakamat aineistot nousevat esille. Google-haku nostaa tuttavien Google+ ja Diigo-palveluissa jakamia sisältöjä esille. Facebookin kaveripeukutukset näkyvät monilla sivuilla.

Opetusalan ihmiset ovat löytäneet uusia yhteisöllisiä informaatiosisältöjen poiminnan, koostamisen ja jakamisen palveluita. Kaveriviestinnän virtaa voi seurata Frienfeed-palvelulla (erimerkiksi Sometu-verkoston Friendfeed). Scoop.it-palvelulla voi seuloa verkkosisällöistä teeman mukaisen koosteen (esimerkiksi Anne Ronkaan kokoama Avoin oppiminen). Twitter-viestivirrasta voi seuloa kokoon verkkolehden tapaisen Paper.li-koosteen (esimerkiksi Tarmo Toikkasen: Opettajien visertämää). Uudenlainen sosiaalinen verkkosisältöjen koostamisen ja jakamisen palvelu on Pinterest, joka perustuu kuvakokoelmiin (esimerkiksi Ulla M. Saikun kokoamia elämänviisauksia). Twitterissä ja Google+-palvelussa on mahdollista tallettaa omia hakuja, jolloin saa nopeasti jatkossakin saman aihepiirin sisällöt.

Syötteet informaatiovirtojen seuraamisen apuna

Tiedonhankintaa voi automatisoida poimimalla syötteen lukijaohjelmaan ikään kuin tilaisi lehtiä omaan postilaatikkoon. Aiemmin säännöllisesti päivitettävää verkkosivulla piti käydä kurkistamassa, onko uusia juttuja ilmestynyt. Nyt syötteen (feed, RSS, Atom) avulla tieto uusista merkinnöistä tulee automaattisesti lukijan haluamaan paikkaan. Syötteitä voi seurata esimerkiksi selaimeen integroidun lisäosan avulla, lukijapalvelulla kuten Google Syötteenlukija tai mobiililaitteen syötteenlukijalla (mm. Flipboard ja Google Currents). Syöteotsikoita voidaan koota myös pienoisohjelman avulla verkkosivulle, esimerkiksi blogin sivupalkkiin tai sähköisen oppimisympäristön etusivulle. Lukijaohjelmat ja -palvelut hakevat vain ne syötteet, jotka lukija itse on tilannut, eli otsikkosyötteinä ei tule roskapostia.

Monien maiden yleisradioyhtiöillä on laaja tarjonta opetuskäyttöön soveltuvia syötevirtoja ja podcasteja. Suurissa maissa näitä aineistoja on tehty erityisesti maahanmuuttajille kielten opiskeluun. Podcastien seuranta onnistuu sovellusohjelmalla, kuten iTunes tai Juice. iTunesin kautta on mahdollisuus etsiä hyviä opetusalan sisältöjä eri puolilta maailmaa iTunes U -verkkopalvelun kautta. iTunes U sisältää oman kanavan yleissivistävän ja toisen asteen sisällöille (K-12).

Luotettavuus ja lähdekriittisyys

Kun ennen kyseltiin yksittäisiltä tuttavilta apua tiedonhankintapulmissa, nyt sosiaalisessa mediassa voi huhuilla avustajia kuin vilkkaalla torilla. Vastauksia tulee usein myös yllättävistä suunnista. Pohdintaa voi kommentoida alan tutkija tai hallintoviranomainen. Lähteen luotettavuudesta käytävään keskusteluun voi myös kutsua tai omineen löytää sisällön tuottaja itse.

Sosiaalisesta mediasta puhuttaessa on korostettu jokamiehen tuottamien sisältöjen epäluotettavuutta. Jos verkkoyhteisön tuottamaan Wikipedia-tietosanakirjaan voi kirjoittaa kuka tahansa, kuinka siihen voi luottaa? Avoimessa verkossa toimii kuitenkin yllättävän hyvin tiedemaailmasta tuttu metodi: itseäänkorjaavuus. Wikipediassa toimii myös taustayhteisö, joka ylläpitää sisällöntuotannon normeja ja toimintakulttuuria.

Lähdekriittisyyden peruskeinot pätevät myös verkossa:

• Tutki, kuka on tuottanut tiedon, milloin se on tuotettu ja mihin asiayhteyteen, ja selvitä, millaisia kytköksiä tiedon taustalta löytyy.
• Hanki tietoa useasta lähteestä ja vertaile.
• Pyri alkuperäisille lähteille.

Sosiaalinen media saattaa haitata asioiden välisten suhteiden ja mittakaavan hahmottamista. Asia, joka nousee sosiaalisessa mediassa pinnalle, näyttää merkittävämmältä kuin se loppujen lopuksi on. Pienissä sisäpiireissä saatetaan myös unohtaa lähdekriittisyys ja muodostetaan oma totuus.

Tiedonkäsittelyn apuneuvoja

Hankittua informaatiota myös käsitellään monin tavoin sosiaalisen median verkostoissa ja erilaisten palveluiden avulla. Yhteisöllistä tiedonkäsittelyä tukevat muun muassa wikit ja kollektiiviset miellekartat. Ihminen pyrkii luontojaan ekonomiaan muistin ja mielen kuormituksessa. Jos puhelinnumeroita ei tarvitse muistaa ulkoa, hyvin harva niitä opettelee. Ennen kännyköiden aikakautta suurin osa aikuisista säilytti aktiivisesti muistissaan lukuisia puhelinnumeroita.

Nyt muistiinpanoja tehdään valokuvaamalla ja jakamalla kuvia. Muistiinpanot yhdistävät montaa mediamuotoa ja synkronoituvat tietokoneen, verkkopalvelun ja mobiililaitten välillä. Tällaisia digitaalisia Sveitsin armeijan linkkuveitsiä ovat esmerkiksi Evernote ja Microsoft One Note. Twitteriin tai Qaiku-palveluun kirjoitetaan muistiinpanoja, kuten ennen vihkoon (esimerkkinä Qaikun Seminaarikannu). Kuopion kesäyliopisto on käyttänyt menestyksekkäästi kollektiivisia muistiinpanoja massaluennoilla. Kollektiivisia muistiinpanoja varten voi perustaa jaetun dokumentin, EtherPadin tai vaikkapa chatin (esimerkiksi Todays Meet).

Anne Rongas