Sosiaalisen median ja Internet-palveluiden hankauspinta lakiin, normeihin ja perinteeseen

Erilaiset Internet-palvelut tuovat opetukseen kaivattuja lisätyökaluja ja sisältöjä. Teknisen, toiminnallisen ja sisällöllisen soveltuvuuden lisäksi tulee tarkastella sitä, minkälaisia asioita palveluiden käyttöehtoihin ja käyttäjäsopimuksiin sisältyy. 

Kun opetuksessa käytetään maksutonta Internetissä olevaa palvelua, pääsee usein unohtumaan, että käyttäjän on palvelua käyttääkseen hyväksyttävä käyttöehdot. Perusongelma on, että olemme omaksuneet omiin tietokoneisiimme ohjelmistoja asentaessamme tavan hyväksyä käyttöehtoja niitä lukematta. Tämä tapa on väärä. Internet-palveluita ja erityisesti sosiaalisen median palveluita käytettäessä tästä tottumuksesta syntyy ongelma: kun kukaan ei lue ehtoja, syntyy omituinen moraalinen tyhjiö. Suosittelemme toisillemme palveluita, joiden käyttöehdoista emme ole selvillä emmekä siten siitäkään, mitä niiden hyväksymisestä seuraa ja mihin olemme sitoutuneet.

Erilaisten Internet-palveluiden käyttöön liittyy muun muassa seuraavia periaatteellisia ongelmia:

• Miten palveluita otetaan käyttöön, kun koululla ei kuitenkaan ole oikeutta velvoittaa oppilasta solmimaan sopimusta jonkin muun organisaation tai yksityisen yrityksen (palveluntarjoajan) kanssa?
• Kuka valvoo tai kontrolloi sitä, minkälaisia sopimuksia oppilaat tekevät koulutyössään?
• Onko opettajilla oikeus rekisteröityä palveluihin opettajina, työnantajansa edustajina?
• Miten tulisi menetellä, kun oppilaat ovat alaikäisiä? Pyydetäänkö huoltajalta tai huoltajilta lupa palveluihin rekisteröitymiseen jokaisessa yksittäisessä tapauksessa?
• Miten suhtaudutaan palveluehtojen sisältämiin ikärajoihin, jos opetusryhmässä on sekä vaadittua ikää vanhempia että sitä nuorempia oppilaita?
• Mitkä ovat kohtuullisia sopimusehtoja? Mitä voidaan hyväksyä ja mitä ei missään tapauksessa voida hyväksyä?

Nämä kysymykset eivät ole niin ongelmallisia silloin, kun oppilaitos hankkii palvelun ja tarjoaa palvelua henkilökunnalleen ja opiskelijoilleen. Tällaisten asioiden läpikäyminen on osa tietohallinnon tavallisia työtehtäviä. Käytön ehtoja voidaan säännellä sisällyttämällä ne käyttäjän ja oppilaitoksen väliseen tietotekniikkapalveluiden käyttäjäsopimukseen, jolloin toimintaan saadaan selkeä kirjallinen hyväksyntä. Tällainen sopimus on käytössä osassa kuntia, ja sen käyttö on suositeltavaa jo siksikin, että se toimii osaltaan tiedottavana ja kasvattavana työkaluna: Internet on osa oikeaa elämää, ja sielläkin pätevät säännöt. 

Suomessa on pidetty kiinni siitä, että oppilaisiin ei kohdisteta mainontaa koulutyössä. Tästä periaatteesta kiinni pitäminen tarkoittaa sitä, että koulutyössä ei tule käyttää palveluita, joissa on mainoksia tai joiden käyttöehtojen hyväksyminen sisältää mainonnan hyväksymisen. Internet-palveluissa on joka tapauksessa paljon mainoksia, ja tästä syystä medialukutaidon ja -kasvatuksen merkitys korostuu. Kaikki maksuttomat palvelut eivät toki sisällä mainontaa, ja mainosten suodattamiseen voidaan käyttää siihen tarkoitettuja ohjelmistoja.