Käyttöehdot, lainsäädäntö ja yksilönsuoja

Internetin käyttöä koskeva säännöstö on kehittynyt teknologisten innovaatioiden ehdoilla. Käytön ehdot ja säännöt ovat muotoutuneet käytön perusteella saaduista kokemuksista. Internetin alkuaikoina muodostettu organisaatio IETF on jo pitkään julkaissut etupäässä teknisiä standardeja, jotka tunnetaan nimellä Request for Comments, RFC⁶⁾. Suositukset käsittelevät esimerkiksi sitä, miten WWW-selainten HTTP-liikenteen otsikoissa menetellään kansallisten merkistöjen suhteen  tai millainen on oikeanlainen allekirjoitustiedosto⁷⁾. 

Tällainen Internetin käyttöä koskeva sääntely ei kuitenkaan ole sama asia kuin lainsäädäntö. Internetiä käytettäessä tulee ottaa huomioon myös se, että kaikki, mikä on teknisesti mahdollista, ei kuitenkaan aina ole viisasta tai edes laillista. Viisausnäkökulma voidaan kiteyttää kysymykseen, mitä ja miten maailmanlaajuiseen, julkiseen Internetiin on viisasta kirjoittaa tai julkaista. Laillisuusnäkökulmasta tulevat heti mieleen Internetin mahdollistamat lain rikkomisen tavat, esimerkiksi tekijänoikeuksien rikkominen tai vaikkapa laittoman uhkauksen tunnusmerkistön täyttävä harkitsematon kirjoittelu erilaisilla foorumeilla. 

Tässä oppaassa näkökulma on kuitenkin institutionaalinen. Aiemmin opetuksessa käytettävät tietoverkkopalvelut olivat useimmiten opetusorganisaation tuottamia. Palveluita luotaessa ja hankittaessa opetuksen hallintoyksiköt ovat harkinneet tarkkaan, miten esimerkiksi lain vaatimukset henkilötietojen käsittelystä täyttyvät. Sosiaalisen median palveluita käytettäessä tätä prosessia ei yleensä käydä läpi. Tyypillinen käyttöönottoprosessi on, että palvelua kokeilumielessä käyttänyt opettaja päättää ottaa palvelun käyttöön, koska se on toiminnallisesti tai sisällöllisesti tarkoitukseen soveltuva. Tässä vaiheessa hän on kuitenkin jo unohtanut, mitä käyttöehdoissa sanottiin – jos on niitä edes lukenut. Tietotekniikkapalveluita tuottavaa byrokratiaa moititaan usein hitaaksi, saamattomaksi ja joustamattomaksi. Sillä on kuitenkin tehtäviä ja velvollisuuksia, jotka unohtuvat monesti, kun haetaan maailmalta uusia vaihtoehtoja oppimisen ongelmiin. 

Tästä seuraa jo esitetty moraalinen ja laillinen ongelma: kuka kantaa vastuun siitä, jos palvelun tarjoaja menetteleekin lainvastaisesti esimerkiksi henkilötietoja käsitellessään? Tässä yhteydessä ei ole tarkoitus ottaa kantaa vastuuseen vaan esitellä lainsäädännöllinen pohja sekä niitä ongelmia ja sudenkuoppia, joita asiaan liittyy.

Lisäksi kannattaa ottaa huomioon se, että oppilaalla ei ole minkäänlaista velvollisuutta rekisteröityä ja siten tehdä palvelusopimusta minkään ulkopuolisen palveluntarjoajan kanssa. Koulutuksen järjestäjä voi kyllä hankkia opetukseen palvelun ja siirtää opiskelijoiden henkilötietoja palveluun käyttäjätunnuksien luomiseksi, kunhan lain vaatimuksia henkilötietojen käsittelystä noudatetaan. Yksittäisellä opiskelijalla tai opettajalla ei kuitenkaan ole minkäänlaista velvollisuutta rekisteröityä mihinkään ulkopuolisen tahon tarjoamaan palveluun opetuksen mahdollistamiseksi. Tämä tulee ottaa huomioon, ja kokonaisuus tulee suunnitella siten, että oppiminen on mahdollista myös tällaisia palveluita käyttämättä.

6) Character Set and Language Encoding for Hypertext Transfer Protocol (HTTP) Header Field Parameters

7) Usenet Signature Convention (The Text/Plain Format and DelSp Parameters)