Internet-palvelut ja erot kansallisissa lainsäädännöissä

Internet-palveluiden ja erityisesti sosiaalisen median palveluiden kohdalla ongelmaksi muodostuu se, että suurin osa niistä tuotetaan muualla kuin EU-maissa. Suomalaisen palvelunkäyttäjän tulisi siis noudattaa Suomen ja samalla EU:n lainsäädäntöä, ja palvelun tuottajan tulisi noudattaa oman maansa lainsäädäntöä. 

Lainsäädännöissä on kuitenkin suuria eroja. Joissain maissa tietosuojalakien taso on olematon. Osassa maita ei ole henkilötietoja ja tietosuojaa koskevaa kattolainsäädäntöä vaan niitä koskevia säädöksiä on korjailtu tarvittaessa eri lakeihin. Tällainen tilanne on esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa tuotetaan suuri osa opetuksenkin kannalta mielenkiintoisista Internet-palveluista. Henkilön tietosuojaa koskevat säädökset ovat hajallaan eri laeissa, mutta niitä koskeva oikeustapauskäytäntö onkin olennaisempi: monta vanhaa lakia on sovellettu tuomioissa uudempiin käyttötarkoituksiin, ja niiden tunteminen on välttämätöntä kokonaisuuden hahmottamiseksi. 

Eurooppalaisesta näkökulmasta pahin ongelma on kuitenkin se, että Yhdysvaltojen kansalaisten tietosuojaa koskeva lainsäädäntö koskee ainoastaan maan omia kansalaisia. Muiden kuin Yhdysvaltojen kansalaisten henkilötiedoilla saa lain puolesta tehdä mitä huvittaa ilman rangaistuksen pelkoa. Tämän epäluottamusta herättäneen ongelman ratkaisemiseksi on solmittu EU:n ja Yhdysvaltain välinen Safe Harbour -sopimus. 

Pääsääntöisesti henkilötietojen luovuttaminen EU-alueen ulkopuolelle on luvanvaraista. Jos harkitsemaasi palvelua tuottava yritys ei sijaitse EU-maassa, koeta etsiä eurooppalainen vastine. Jos sellaista ei ole, tiedota oppilaille ja kollegoillesi siitä, että palvelun käytön myötä rekisteröityneen käyttäjän henkilötiedot siirretään EU-alueen ulkopuolelle. Safe Harbour  järjestelyyn liittyneet yritykset voidaan jäljempänä esitetyin varauksin rinnastaa EU-alueella sijaitseviin toimijoihin.