World Wide Webin historiasta – miten tähän on tultu?

Internet on maailmanlaajuinen, ja tieto siirtyy pääsääntöisesti esteittä ja nopeasti yli valtiorajojen. Lisäksi oma kokemuksemme Internetin käytöstä on samanlainen riippumatta siitä, mistä maasta tietovirta selainohjelmaamme tulee: koneessamme ja ruudullamme vain tapahtuu. Tämän ihmemaan luonteen ymmärtämiseksi on hyvä tietää jotakin siitä, miten Internet on syntynyt ja kehittynyt. 

Internetin tiedonsiirtotapoja on moitittu puutteellisiksi siitä syystä, että ne eivät mahdollista esimerkiksi tekijänoikeudella suojatun materiaalin merkitsemistä suoraan tietovirtaan. Samoin henkilötietojen ja niihin sidottujen tietojen merkitseminen erikoiskäsittelyn vaativiksi on ominaisuus, jota on vaadittu jälkikäteen. Tällaisten ominaisuuksien lisääminen Internetissä käytettäviin viestintäprotokolliin on kuitenkin jälkikäteen erittäin hankalaa. Muutos täytyy tehdä maailmanlaajuisesti, ja sen tekeminen on siksi hidasta ja kallista. 

Internetin ominaisuuksia arvioitaessa tulee muistaa sen historia. Internet-verkon historialliset juuret ovat Yhdysvaltojen armeijan Milnet-verkossa ja siviilikäyttöön tarkoitetussa Arpanet verkossa. Näiden 1970-luvun alussa käyttöön otettujen verkkojen kehityksen motivaatio oli rakentaa tietokoneiden väliseen viestintään edullinen ja teknisesti luotettava hajautetun arkkitehtuurin menetelmä. Sotilaskäytön takia suunnittelun kriteerinä käytettiin sitä, että verkon on toimittava, vaikka suurin osa siihen kytketyistä tietokoneista ja verkkolaitteista olisi toimintakyvyttömiä. Ydinohjukset piti pystyä laukaisemaan, vaikka osaan maata olisi jo osunut hyökkäys. Sivutuotteena syntyi ennakoimaton tuotos: pohja maailmanlaajuiselle Internet-verkolle, jossa ei ole yhtään keskuspistettä vaan toistensa kanssa viestivien tietokoneiden verkosto. 

Ted Nelson keksi Internetin selainpohjaisen käytön mahdollistavan idean, hyperlinkin, jo vuonna 1964.¹⁾ Alkuun sen tarkoitus oli ainoastaan linkittää asiakirjoja toisiinsa. Tietoverkkokäyttöön se tuli vasta Sir Tim Berners-Leen vuonna 1989 esittämän teknisen keksinnön myötä: linkkejä voitaisiin käyttää myös sitomaan Internetissä olevia tiedon palasia toisiinsa. Marraskuussa 1990 Berners-Lee ja hänen kanssaan CERNissä työskentelevä Robert Cailliau esittelivät hypertekstin ajatuksen ja sen teknisen toteutuksen Internetissä. World Wide Web oli syntynyt.²⁾ Berners-Lee on aateloitu tekemänsä työn johdosta, ja hän on edelleenkin selainpohjaista Internet-viestintää standardoivan ja kehittävän World Wide Web Consortiumin³⁾ johdossa.
 
1990-luvun alussa Internet oli lähinnä tieteenharjoittajien käytössä. Yhteyksiä oli miltei yksinomaan yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla. World Wide Webin käytön laajenemisen olennaista menestystekijää, informaation tuottamisen ja lukemisen rajan madaltumista jokamiehen työkaluksi, oli mahdotonta ennakoida. 

Internetin käytöstä kirjoitettaessa tarkoitetaan usein ainoastaan selainpohjaista käyttöä. Meille kaikille on kuitenkin tuttu toinenkin käyttötapa, sähköposti, jonka käyttö on tekniseltä toteutukseltaan erillään WWW-selaamisesta. Internetin käyttöä ovat myös suomalaisen Jarkko Oikarisen keksintö Internet Relay Chat eli IRC⁴⁾, vertaisverkot, erilaiset pikaviestiverkot, virtuaalimaailmat ja Internet-välitteiset puhelut. Internetin käyttö ei siis merkitse pelkkää selainkäyttöä. Viime vuosina paljon käytetty ilmaisu Web 2.0 ei viittaa mihinkään tekniikkaan, vaan se on yleisnimitys tavoille käyttää ja suunnitella Internet-teknologiaa tavoilla, jotka osallistavat ja aktivoivat käyttäjää entistä enemmän.⁵⁾ Sosiaalinen media on tyypillistä Web 2.0:aa. 

1) Nelson kehitteli ideansa Vannevar Bushin 1945 esittämän idean pohjalta: mikrofilmeille skannattavat kirjat indeksoitaisiin numeroin, jotta ne voitaisiin pistää Memex-nimiseen "tiedonkäsittelykoneeseen". Memex vastasi toimintaidealtaan nykyistä WWW-selainta. Katso: History_of_the_hyperlink (Wikipedia), Vannevar_Bush (Wikipedia)

2) World_Wide_Web (Wikipedia)

3) World Wide Wed Consortium (W3C)

4) IRC:n historiaa (Wikipedia)

5) Character Set and Language Encoding for Hypertext Transfer Protocol (HTTP) Header Field Parameters