Elämänkatsomustiedon opiskelussa pyritään tiedollisten elementtien lisäksi tukemaan lapsen eettistä kasvua. Oppilaan eettisen ajattelun ja toimintakyvyn toivotaan kehittyvän niin, että hän
- tiedostaa itsensä eettisenä toimijana
- huomaa erilaisten arkipäivän kysymysten ja tilanteiden eettiset ulottuvuudet
- oppii ymmärtämään asioiden vuorovaikutus- ja syysuhteita sekä
- oppii ymmärtämään vastuunsa valintojen tekijänä.
Lähtökohtana on, että jo alkuopetuksen aikana on omaksuttu tiettyjä taitoja. ET-aiheita on ehkä jo lähestytty leikin, toiminnan ja keskustelujen yms. avulla. Näitä jo opittuja työtapoja käytetään edelleen. Oppilaiden taitojen kasvaessa työtapoihin kuuluvat kirjoitustehtävät, pienet käsitteiden määrittelyharjoitukset, erilaisia pieniä käsitteiden määrittelyharjoituksia ja tutkivaa ote yleensä. Työtapoja voidaan tarvittaessa vaihdella ja sisältöjen painotuksissa joustaa oppilasryhmän koon, taitojen ja omien valintojen mukaan.
Kaikki lapset erilaisine kykyineen ovat yhtä tärkeitä ryhmän jäseniä. Jokaisen ajatusten on tultava kuuluviin. Myös improvisoinneille ja keskusteluille jätetään aikaa.
Miina, Ville ja Vintiöt -kirja on jaettu teemoihin, jotka perustuvat opetussuunnitelman sisältöalueisiin. Kokonaisuuden alussa opettajalla on mahdollisuus yhdessä oppilaiden kanssa suunnitella ja päättää, kuinka käsillä olevaa aihealuetta lähestytään ja mitä työmuotoja valitaan. Tällainen yhteissuunnittelu on erittäin suotavaa, koska:
Opettajan oma työ ja kokonaisuuksien hahmottaminen helpottuu. Opettajalla on useita aineita opetettavanaan, ja on hyvä, jos ET-tunnit on yhdessä suunniteltu etukäteen.
Oppilaat lähestyvät aihettakokonaisuutena, voivat vaikuttaa sisältöihin ja tietävät, mitä on tulossa ET-tunneilla.
Oppilaat sitoutuvat opiskeluunsa ja kokevat, että heidän mielipiteensä on otettu huomioon..
Yhdessä suunnittelu käynnistää oppilaissa prosessin, jonka aikana on mahdollisuus löytää omia aiheita ja aiheeseen liittyviä esimerkkejä.
Oppilailla ja opettajalla on enemmän välineitä arvioida työskentelyä jakson lopussa.
Jakson alussa kirjataan vihkoihin jakson tavoitteet, esim. "pohdimme monipuolisesti tasa-arvokysymyksiä", "selvitämme yhdessä, mitä demokratialla tarkoitetaan" jne.
Jonkin aihealueen asioita voidaan lähestyä painotetusti taiteen kautta ja jokin toinen voidaan opiskella kokonaan esimerkiksi tutkivan oppimisen keinoin.
Matkan varrella on lupa muuttaa suunnitelmia yhteisellä päätöksellä.
Oppilailla on hyvä olla A4-kokoinen vihko, johon kootaan piirustuksia, lehtileikkeitä ja muita muistiinpanoja.
Seinälehtiä tehtäessä sakset, liima ja vanhat aikakauslehdet ovat pohjapaperin lisäksi ainoat materiaalit, joita tarvitaan. Jos aiheena on esimerkiksi "tarpeellinen ja tarpeeton" tavara ihmisen elämässä, voivat lapset etsiä lehdistä kuvia tai symboleita sille, mikä on kaikkein välttämättömintä henkiinjäämisen kannalta, ja toisaalta sellaisia esineitä ja asioita, joita voidaan pitää hauskoina mutta ei välttämättöminä. Myös ryhmien mielestä ihan turhia asioita voidaan etsiä. Lapset voivat myös laatia seinälehtisiä aiheista "ystävyys", "rakkaus", "perhe jne. Kuvia leikellessä käydään keskustelua siitä, mitä posteriin otetaan mukaan. Mahdollisia erimielisyyksiä joudutaan tietenkin ratkaisemaan, paitsi, jos jokainen tekee julisteensa itse. Sekin on tietysti ihan mahdollista.
Alkuopetuksen ryhmissä on jo luotu pohjaa yhteistyötaidoille, omien näkökantojen perustelulle, kriittiselle ajattelulle sekä muiden osallistujien mielipiteiden huomioimiselle. Näitä taitoja harjoitellaan edelleen. Keskustelutaitojen kehittäminen kehittää lapsen kykyä myös "sisäiseen dialogiin"; reflektiiviseen ajatteluun.