Työskentelystä ET-tunnilla

Työtavoista

Kirja on jaettu opetussuunnitelman sisältöalueiden mukaisesti teemakokonaisuuksiin.  Jokaisen kokonaisuuden alussa opettajalla on mahdollisuus yhdessä oppilaiden kanssa suunnitella ja päättää, kuinka käsillä olevaa aihealuetta lähestytään ja mitä työmuotoja valitaan. Tällainen yhteissuunnittelu on erittäin suotavaa, koska sillä saavutettaneen esimerkiksi seuraavanlaisia etuja:

1. Opettajan oma työ ja kokonaisuuksien hahmottaminen helpottuu. Opettajalla on monia aineita opetettavanaan, ja on hyvä, jos ET-tunnit on yhdessä suunniteltu muutamiksi viikoiksi eteenpäin.
2. Oppilaat lähestyvät aiheita kokonaisuuksina, voivat vaikuttaa sisältöihin ja tietävät, mitä ET-opinnoissa on lähiaikoina odotettavissa.
3. Oppilaat sitoutuvat opiskeluunsa enemmän ja kokevat saaneensa oman äänensä kuuluviin.
4. Yhdessä suunnittelu käynnistää oppilaissa prosessin, jonka aikana heillä on mahdollisuus löytää omia kiinnostuksen aiheita ja myös esimerkkejä niihin.
5. Oppilailla ja opettajalla on enemmän välineitä arvioida työskentelyä jakson lopussa.

Jonkin aihealueen asioita voidaan lähestyä painotetusti taiteen kautta ja jokin toinen aihe taas voidaan opiskella kokonaan esimerkiksi tutkivan oppimisen työtavoilla.
Matkan varrella suunnitelmia voidaan yhteisellä päätöksellä muuttaa.

Keskustelu ja juttujen kertominen

Leikit, askartelu, piirtäminen, musiikki sekä kaikenlainen toiminnallisuus ovat aina suositeltavia ja tärkeitä opiskelun elementtejä. Keskeisiä sisältöalueita lähestytään oppilaille luontevien toimintojen kautta.  Keskusteleminen on oleellinen osa jokaista ET-tuntia. Opetussuunnitelman sisältöalueita, esimerkiksi oikeutta omiin mielipiteisiin, pyritään käsittelemään oppilaiden omaan arkeen liittyvien esimerkkien avulla. Lapset ovat itse parhaita henkilöitä kertomaan erilaisia opetuksellisia esimerkkitarinoita. On kuitenkin tärkeää, että opettaja pystyy tarvittaessa vetämään ”takataskustaan” kuhunkin aiheeseen sopivia juttuja. Todelliset tai muokatut sattumukset ja tarinat opettajan tai hänen sukunsa, perheensä, tuttaviensa ja ystäviensä elämästä kiinnostavat yleensä oppilaita ja innostavat heitä myös omiin kertomuksiin. 

Tutkimuksellinen ote asioiden tarkastelussa kasvaa lasten luku-, kirjoitus- ja keskustelutaitojen kehittyessä. Nämä 4.– 5. -luokkien oppilaat kykenevät aiempaa haastavampiin tutkimuksiin ja itsenäiseen työskentelyyn. He tarvitsevat kuitenkin edelleen opettajan apua ja ohjausta. Valmiudet riippuvat aiemmin omaksutuista ”ET-työkalupakkiin” kuuluvien työtapojen (keskustelu, kuuntelu, pohtiminen, ilmaisutaidot, lukeminen jne.) sisäistämisestä.

Työtapoja voidaan tarvittaessa vaihdella ja sisältöjen painotuksissa joustaa oppilasryhmän koon, taitojen ja omien valintojen mukaan. 

Elämänkatsomustiedon tunnit ovat parhaimmillaan turvallinen ja kiehtova ”keidas” vailla liikoja suorituspaineita. Kaikki lapset erilaisine kykyineen ja ajatuksineen ovat yhtä tärkeitä ryhmän jäseniä. Tunteja suunniteltaessa on hyvä antaa tilaa improvisoinnille ja keskusteluille.

Satu Honkala ja Ritva Tuominen