Tutkiva ja yhteisöllinen suunnittelu oppimisen katalysaattorina

Pirita Seitamaa-Hakkarainen

Opetuksessa peräänkuulutetaan nykyisin oppimisen kaikkiallisuutta, koulun rajojen rikkomista ja linkittymistä asiantuntijoiden työskentelytapoihin. Käytännöt, jotka tukevat ammattimaista uuden tiedon tuottamista, yhteisöllistä tiedonkäsittelyä ja yhteistä työskentelyn organisointia kehittävät tulevaisuudessa vaadittavia taitoja. Käsityössä, kuten myös muotoilu- ja arkkitehtuurikasvatuksessa olisikin syytä miettiä, kuinka oppilaille tarjotaan mahdollisuuksia oppia niitä käytäntöjä, joilla koulun ulkopuolella työskennellään.

Opetuksessa ja oppimisessa tulisi painottaa ongelmalähtöistä tutkivaa toimintaa, jossa oppilaat pääsevät suunnittelemaan, ratkaisemaan ja toteuttamaan monimuotoisia ja autenttisia oppimistehtäviä. Tällaiset tutkivan oppimisen projektit integroivat monia eri oppiaineita, pyrkivät ylittämään koulun ja lähiympäristön välisiä raja-aitoja ja hyödyntävät virtuaalisia oppimisympäristöjä. Keskeistä tutkivassa oppimisessa on, että yhdessä asiantuntijoiden kanssa pohditaan ideoiden käyttökelpoisuutta, sopivuutta, edistettävyyttä ja kehitettävyyttä.

Opetussuunnitelman aihekokonaisuudet tarjoavat hyviä mahdollisuuksia tutkivaan oppimiseen, oppiaineiden integrointiin ja koulun rajojen rikkomiseen. Tässä artikkelissa kuvaan alakoulun kuudennella luokalla toteutetun arkkitehtuuriprojektin, jossa hyödynnettiin yhteisöllisen tutkivan suunnittelun pedagogiikkaa. Projektissa myös integroitiin monipuolisesti eri oppiaineita, kuten matematiikkaa ja äidinkieltä, ja toiminta toteutettiin yhteistyössä arkkitehtuurin asiantuntijan kanssa.

Kaava, koti, käyttäjä - lapset arkkitehteina

Kaava, koti, käyttäjä -arkkitehtuuriprojektin tavoitteena oli saada oppilaat käyttämään asiantuntijoille ominaisia työskentelytapoja: kehittämään yhteiseen tavoitteeseen ratkaisuja, sekä tuottamaan ja kehittämään ideoita ja suunnitelmia yhdessä eteenpäin. Yhtenä keskeisenä tavoitteena oli myös kehittää oppilaiden ympäristökompetenssia, eli tietoisuutta rakennetusta ympäristöstä.

Oppilaat tutkivat hankkeessa rakentamiseen ja asumiseen liittyviä tekijöitä. Lähtökohtana oli autenttinen ja aito ongelma: suunnitella Helsingin kaupungin kaavoittamalle tontille erilaisille käyttäjille soveltuvia asuinrakennuksia. Projektissa toimi arkkitehtuurin ja rakentamisen asiantuntijana sisustusarkkitehti, joka yhdessä opettajan kanssa jäsensi työskentelyä ohjaavilla tehtävillä sekä valvoi ja kommentoi tehtävien edistymistä koko projektin ajan. Työskentely ja suunnitelmien kehittäminen tapahtui yhteisöllisen Knowledge Forum -verkkoympäristön avulla.

Suunnittelua säätelevät tekijät ja ympäristömalli

Projektin alussa oppilaat saivat ilmakuvan kaavoitetusta tontista ja sen kaavoitukseen liittyvää perustietoa (mm. tiedot asemakaavasta, rakennusoikeudesta ja kerrospinta-alasta). Oppilaat aloittivat suunnittelun rakentamalla tontin ympäristöstä asemapiirroksen pohjalta yhteisen ympäristömallin eli asemakaavamallin (1:500). Suunnittelussa oppilaat ottivat huomioon erilaisia asumiseen liittyviä tavoitteita. Lisäksi pohdittiin, mitä seikkoja rakentamisen suunnittelussa tulee ottaa huomioon, kuten maaperä, tontin koko ja sijainti, paalutus, liikenne, vesi- ja sähköjohdot, lujuuslaskelmat ja budjetti. Myöhemmin keväällä tonttiin käytiin tutustumassa myös paikan päällä.


Ympäristömalli Knowledge Forumissa.

Matematiikkaa rakennusoikeuden ja mittakaavojen avulla


Äänitalon luonnos
Ympäristömallin rakentamisen jälkeen tontti jaettiin seitsemään osaan, joille pienryhmiin jakautuneet oppilaat suunnittelivat kukin ryhmä oman asuinrakennuksen. Keskeiset käsitteet kuten rakennusoikeus, räystäskorkeus ja massoittelu tulivat tutuiksi. Oppilaat opiskelivat matematiikkaa soveltaen sitä rakennusoikeuden eli kerrosalan laskemiseen ja mittaamiseen liittyviin laskutoimituksiin. Rakentamiseen tarvittavia laskutoimituksia tarvittiin myös koko ajan erilaisissa mittakaavoissa.

Massoittelun ja sommittelun aikana oli myös huomioitava mm. auringon, tuulen, liikenteen, äänien ja rakennustekniikan vaikutukset. Pohtiessaan näiden tekijöiden vaikutuksia jokainen ryhmä sai taloonsa oman erityisen suunnitteluhaasteen. Suunniteltavien rakennusten nimet muotoutuivat haasteiden mukaisesti: ekotalo, äänitalo, vesi- ja tuulitalo, vihertalo, yhteisötalo, kerrospientalo ja esteetön talo.

Projektin edetessä piti hallita myös pinta-aloja sekä rakennuksen eri osien mittoja; korkeuksia, pituuksia ja leveyksiä. Liikkumisen, ulko-ovien, portaiden ja hissien vaatima tila oli otettava huomioon ennen kuin voitiin edetä asuntojen huoneistosuunnitelmiin. Mittoja tuli siis miettiä käytön, liikkumisen ja asumisen tarpeiden kannalta. Ihmistä tilassa tutkittiin piirtämällä itsestä pahvinukke 1:20 ja sen avulla oli helppo havaita kokeilemalla, miten asunnon eri osissa saattoi liikkua ja oleskella tai paljonko tilaa tarvittiin mihinkin kohtaan huonetta. Nuket toimivat myös konkreettisesti apuvälineenä oppilaiden tehdessä sisustussuunnitelmiaan.

Erilaiset visuaaliset esitysmuodot


Vesi- ja tuulitalon pienoismalli
Rakennussuunnitteluvaiheessa oppilaat piirsivät useita luonnoksia, pohjapiirroksia ja julkisivupiirroksia. Tavoitteena oli ymmärtää luonnoksen rooli suunnittelun ja vuorovaikutuksen apuvälineenä, sekä luonnoksen ja lopullisen piirroksen ero. Viimeinen vaihe oli toteuttaa pienoismalli yhdestä asunnosta sekä suunnitella siihen sisustus. Tilojen toiminnallisuutta ja kokoa mietittiin käyttäjien tarpeiden kannalta.

Kullakin eri talotyyppiä suunnittelevalla ryhmällä oli Knowledge Forum-oppimisympäristössä oma tiedonrakentelualueensa, johon se projektin aikana kokosivat valitsemansa taloaan koskevan tiedon sekä kaiken suunnittelumateriaalin: piirrokset, tekstit, laskelmat, valokuvat ja keskustelut. Asemakaavamalli, kerrosalalaskelmat, mittasuhdepiirrokset ja pienoismallit valokuvattiin tai skannattiin ja tuotiin verkkoympäristöön.

Lopuksi

Luova ongelmaratkaisu ja kokeelliset ja tutkivat työtavat sopivat luontevasti käsityöhön sekä muotoilu- ja arkkitehtuurikasvatukseen. Kun oppilaille annetaan mielekäs suunnitteluongelma ratkaistavaksi, korostuu suunnitteluun liittyvien haasteiden, tavoitteiden ja suunnittelua säätelevien tekijöiden monipuolinen käsittely. Arkkitehtuuriprojektissa oppilaat saivat hyvän käsityksen suunnittelutyön pitkäaikaisesta ja monivaiheisesta luonteesta.