TIEDON LÄHTEEKSI
Seija Linnanmäki
Osallistu valtakunnalliseen puutarhainventointiin
Museovirasto ja Suomen Puutarhataiteen seura ovat laatineet inventointioppaan Portti puutarhaan vanhojen puistojen ja puutarhojen kartoittamiseksi. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarkastella oppaan käyttömahdollisuuksia kouluissa. Artikkeli sisältää suoria lainauksia Ranja Hautamäen tekstistä.
Ympäristön havainnointi ja sen kriittinen tarkastelu on edellytyksenä ihmisen oman hyvän ympäristön luomiselle. Puutarhoihin sisältyy monenlaisia arvoja. Puutarhalla katsotaan olevan historiallista arvoa, jos kohde on vanha, kerroksellinen tai jonkin ajanjakson hahmonsa hyvin säilyttänyt. Historiallista arvoa on myös kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoisella kohteella tai kohteella, joka liittyy merkittäviin henkilöihin, aatteisiin tai tapahtumiin (Hautamäki 26). Arvottamisperusteena voi olla myös puutarhataiteellinen arvo, maisemallinen arvo, puutarhanhoidollinen eli hortikulttuurinen arvo puutarhan käyttöarvoa kuitenkaan väheksymättä.
Mistä vanhoja puutarhoja löytyy
Puutarhatyypeiksi voidaan laskea yhtä lailla kerrostalopihat ja liikenneympyrät kuin kartanopuistot ja hautausmaat - missä vain on ihmisen muokkaamaa ympäristöä tai istuttamaa kasvillisuutta (Hautamäki 64-65). Seuraavasta luettelosta voit löytää lähiympäristössäsi sijaitsevat puutarhakohteen, jota voi käyttää havainnointiharjoituksiin.
Puutarhojen arkkitehtoniset piirteet ja sommitelmat
Usein puutarhat liittyvät rakennukseen. Päärakennuksen edessä on etupiha eli edusta-aukio. Kunniapihaksi sanotaan vähintään kolmen rakennuksen rajaamaa etupihaa. Päärakennukseen saatetaan saapua pitkin kujannetta, tietä, jonka molemmin puolin on istutettu puurivit. Aksiaalisuus on vaikuttava keino, jota on monin tavoin hyödynnetty puutarhataiteessa eri aikoina. Akseli on sommitelman keskeinen suora linja, esimerkiksi näkymäakseli tai puutarhan keskiakseli. Puutarharakennelmat, paviljongit ja huvimajat yleistyivät jo 1700-luvulla. Pergola on pylväiden, pilarien tai muiden pystytukien kannattama katosristikko, jonka varassa kasvaa köynnöskasveja. Puutarharakennelmia on rakennettu myös kasveista kuten lehtimaja, jonka pensaiden rajaamaan tilaan jää tilaa vaikkapa kahvipöydälle tai istuinryhmälle. Puista ja pensaista sommiteltu pieni ryhmä lienee tavallisimpia puutarhan elementtejä. Yksinäispuu, sommitelmalle keskeinen puuyksilö, voi olla vaikuttava ja ympäristöstään selkeästi erottuva osa puutarhaa. Ääriesimerkki puu- ja pensaslajien vaihtelusta on arboretum, joka onkin oikeastaan puulajipuisto.
Hyötypuutarha on hyötykasvien (esim. juurekset ja maustekasvit) ja koristekasvien viljelyyn tarkoitettu puutarha. Joihinkin puutarhoihin liittyy mittavia maastotöitä kuten terassointeja. Terassit ovat tasaisia, usein tukimuureilla korotettuja alueita rakennuksen edessä. Puutarhaan jyrkästi viettävä maasto on myös saatettu porrastaa terasseiksi. Parterrit ovat matalia, geometristen istutuskuvioiden muodostamia koristeellisia edustaistutuksia.
Kaupunkipuistoille ovat tyypillisiä leveät puistokadut eli bulevardit ja esplanadit (ajoväylien välinen kävelypuisto). Teppich on tavallisesti kesäkukista tai lehti- ja mehikasveista sommiteltu tarkkarajainen kuvioistutus, jonka suunnitteleminen ja kasvattaminen pienikokoisena voisi soveltua koulutyöhönkin. Samoin sekaperennaistutus tai kukkiva muuri, jonka koloihin on istutettu kukkivia kasveja, voi olla harjoittelukohde koulun tai oman kodin pihalla (Hautamäki 66-67).
Puutarhatyyleistä
Muotopuutarha on säännönmukainen, symmetriaan ja aksiaalisuuteen perustuva sommitelma. Maisemapuutarha taas perustuu vapaamuotoiseen sommitelmaan ja luonnon ihannointiin.
1200-1500 -luvuilla keskiaikainen puutarha ja renessanssipuutarhat sekä 1600-luvun barokkipuutarha olivat muotopuutarhoja, mutta niitä ei Suomesta enää ole löydettävissä. Hyödyn ajan muotopuutarha 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteesta edusti muotopuutarhan viimeistä vaihetta, jonka jälkeen vallitsevat puutarhataidetyylit ovat olleet erityyppisiä maisemapuutarhoja, esimerkiksi 1800-luvun alun empireajan kaupunki-istutukset, 1910-1930 -lukujen arkkitehtoniset puutarhat, 1930-40 -lukujen funktionalistinen puutarha ja kohti nykyaikaa 1950-60 -lukujen modernia maisemapuutarhaa (Hautamäki 70). Moniin maisemapuutarhasommitelmiin liittyy kuitenkin kaavamaisia muotopuutarhan osia.
Puutarhataide on aina ollut hyvin kansainvälistä. Tärkeimmät tyylipiirteet on omittu ulkomailta. Muotopuutarha liittyy Italiaan ja erityisesti Ranskaan. Maisemapuutarhan tausta taas on englantilainen. Tyylilliset kotimaat ovat yhä erotettavissa puutarhapiirteiden ja -rakennelmien nimissä. Kasvilajien ja -sukujen nimissä latinalaiset nimet ovat edelleen yleisesti käytettyjä.
Käsikirja valtakunnalliseen kartoitukseen
Artikkeli pohjautuu käsikirjaan: Ranja Hautamäki, 2000. Portti puutarhaan. Historiallisten puutarhojen inventointiopas. (Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 21. Helsinki.) Kirjassa on laaja kirjallisuusluettelo historiallisista puutarhoista ja niiden kasvillisuudesta. Puutarhojen suojelua koskevassa osassa on alan kansainvälistä kirjallisuutta ja periaatteita puutarhojen säilyttämiseksi. Sellaisten vanhojen puistojen ja puutarhojen, joilla on yleistä historiallista tai taiteellista kiinnostavuutta, inventointiraportti lähetetään Museoviraston rakennushistorian osastolle arkistoitavaksi. Myös maakuntamuseot, alueelliset ympäristökeskukset, maakuntaliitot ja kunnat saattavat olla kiinnostuneita raportista. Raporttien alkuperäinen kuvitus, mahdollinen digitaalinen aineisto ja muu kerätty ja inventoitaessa tuotettu aineisto jää kuitenkin inventoijan haltuun, josta se voidaan tarvittaessa tilata inventointien yhteenvetoa varten. Käsikirja sisältää ohjeiston ja lomakkeet, joiden pohjalta voidaan yhdenmukaistaa inventointikäytäntöjä siten, että tuotettu tieto on luotettavaa ja vertailukelpoista. Koulujen on mahdollista liittyä paikallisinventoijien laajaan kaartiin.
- Asuinympäristöjen puutarhat
- Perinteiset: kartanot, maatilat, huvilat, pappilat
- Modernit: kerrostalot, rivitalopihat, omakotitalojen pihat
- Julkisten rakennusten ympäristöt
- Julkiset laitokset kuten sairaalat, parantolat ja hoitolaitokset, koulut, seminaarit, yliopistot
- Liikenneympäristöt kuten rautatiepuistot tai kanavapuutarhat
- Julkiset kaupunki-istutukset
- Rakennetut kaupunkipuistot: puistikot, urheilu- ja leikkipuistot
- Julkiset viheralueet: kansanpuistot ja puistometsät
- Puistokadut: bulevardit ja esplanadit, torit, aukiot ja muistomerkkien ympäristöt
- Erityisalueet
- Kasvikokoelmat: kasvitieteelliset puutarhat ja arboretumit
- Tuotantopuutarhat: kauppapuutarhat, taimitarhat ja kaupunginpuutarhat
- Tehdasympäristöt, tehtaanpuistot
- Ryhmäpuutarhat kuten siirtolapuutarhat ja koulupuutarhat
- Kirkolliset istutetut alueet: hautausmaat ja kirkkopuistot
- Istutetut yleisökohteet, museo- ja näyttelyalueet
- Yhdistys- ja kylätalojen ympäristöt