1 - 2

Käsinkirjoittaminen ja kirjoittamaan opetus

Professori Leena Krokfors, Helsingin yliopisto
& lehtori Mervi Wäre - von Hedenberg, Helsingin II normaalikoulu
Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan kirjasta Ensimmäiset kouluvuodet, perusopetuksen vuosiluokkien 1-2 opetus.

Lukeminen ja kirjoittaminen
Kirjoittamaan oppiminen ja opettaminen

Kirjoitetut merkit välittävät meille tietoa ja kokemuksia. Kirjapainotaidon, kirjoituskoneen ja tietokoneen keksiminen ovat lisänneet mahdollisuuksiamme ilmaista puhetta ja ajatuksia nopeasti ja helposti kirjallisessa muodossa. Kirjoitamme silti joka päivä myös käsin.

Yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkija William Crossman uskoo, että kirjoittaminen on ohimenevä tekniikka, joka korvautuu puheen tietoteknisellä muuntelulla. Tarvitaanko kirjoitustaitoa saati käsin kirjoittamisen taitoa tulevaisuudessa enää ollenkaan?

Puhuttu ja kirjoitettu kieli ovat luonteeltaan aivan erilaisia. Ne ovat syntyneet hyvin erilaisissa olosuhteissa, eri aikoina ja eri tavoin. On myös huomattava, että ei ole olemassa vain yhtä puhuttua ja kirjoitettua kieltä vaan suuri joukko erilaisia puhuttuja ja kirjoitettuja kielimuotoja. Puhutulla ja kirjoitetulla kielellä on kummallakin oma tehtävänsä. Vain harvoin puhumme kokonaisia lauseita. Puhetilanteesta riippuen täydennämme puhuttua monin nonverbaalein keinoin. Kirjoitettaessa järjestämme ajatuksemme, seulomme ja tiivistämme sanottavamme olennaiseen.

Useimmat tulevaisuudentutkijat eivät usko kirjoitetun kielen katoavan, ei ainakaan sellaisista toimintaympäristöistä, joissa tarvitaan abstraktia ajattelua. On mahdotonta ajatella, että kirjoitettu kieli palaisi paremman kansanosan oikeudeksi ja näin myös vallan käytön välineeksi.

Mika Waltari pohtii kirjassaan Aiotko kirjailijaksi? vuodelta 1935 kirjailijalta vaadittavia edellytyksiä ja toteaa: ”Jokainen ihminen voi pitkällisen, sitkeän työn avulla oppia kirjoittamaan siedettävästi, jopa ansaitsemaan rahaa kirjoittamisella, mutta ellei hänessä ole oikeaa ’kipinää’, ei hänestä koskaan voi tulla todellista kirjailijaa.”

Toimiva kirjoitustaito on jokaisen ihmisen elämänhallintaan liittyvä perusoikeus. Tämän opettaminen on koulun keskeinen tehtävä. Jokaisesta ei tarvitse tulla kirjailijaa. Kaikkien on kuitenkin opittava selkeä ja nopea persoonallinen käsiala, hyvä oikeinkirjoitustaito sekä taito tuottaa tekstejä erilaisiin tarkoituksiin.

Puhumaan opitaan luonnollisessa kehitysympäristössä, spontaanissa vuorovaikutuksessa ilman erityistä opetusta. Kirjoittamaan oppiminen vaatii aina ohjausta ja harjoitusta. Opettajalla on keskeinen tehtävä oppilaiden kirjoitustaidon kehittäjänä. Kehityserot esimerkiksi lasten hienomotoriikassa, kuullun erottelussa ja sanavarastossa luovat yksilöllisiä tarpeita, jotka opettajan tulee tunnistaa ja ottaa opetuksessa huomioon. Kipinän vaaliminen, oppimisen motivaation luominen ja ylläpitäminen, on opettajan tärkeä tehtävä.

Lukeminen ja kirjoittaminen

Luku- ja kirjoitustaito kehittyvät osana eriytyvää kielen kehitystä. Tätä toimintaa ohjaavat yhteistoiminnassa useiden aivoalueiden neurologiset prosessit. Jotkut kiinnostuvat lukemaan ja kirjoittamaan oppimisesta ympäristön merkkejä havainnoimalla, toiset taas itse kirjoittamalla.

Riippumatta siitä, minkä lukemaan opettamisen menetelmän opettaja valitsee, oppijan on oivallettava, että puheen voi muuttaa kirjoitukseksi ja kirjoitetun puheeksi. Keskeistä on kielellisen tietoisuuden ja erityisesti fonologisen tietoisuuden kehittyminen ja kehittäminen. Sanatason lukemisen ja erityisesti oikeinkirjoituksen kannalta on tärkeää oppia muuttamaan visuaaliset kirjainmerkit puheen äänteiksi, ja vastaavasti äänteet on opittava muuttamaan kirjainmerkeiksi. Lisäksi on opittava muuttamaan sanat tavuiksi ja tavut äänteiksi ja kirjaimiksi. Lukemisen kaikkien tasojen tunnistaminen on edellytys lukunopeuden ja sujuvan kirjoitustaidon kehittymiselle.

Kirjoittamaan oppiminen ja opettaminen

Kirjoittamista tarvitaan ainakin muistiin merkitsemiseen, ajattelun tueksi sekä viestimiseen ja kommunikointiin. Kirjoittamaan oppimisen perusedellytyksiä ovat hahmottamisen ja yksityiskohtien havaitsemisen lisäksi riittävän hienomotoriikan sekä käden ja silmän koordinaation hallinnan kehittyminen. Lisäksi tarvitaan tietenkin muistin, päättelyn ja metakognition kehittymistä sekä sopivien oppimisstrategioiden hallintaa.

Kirjoittamalla lapsi ilmaisee itseään, ajatuksiaan ja tunteitaan, selventää omaa ajatteluaan, kommunikoi sekä yhdistää uutta tietoainesta jo olemassa olevaan. Kirjoittaessaan oppilas tarvitsee useanlaisia kognitiivisia strategioita tuottaakseen tekstiä sekä tarkastellakseen, arvioidakseen ja korjatakseen toimintaansa. Jotta oppilas onnistuisi, mekaanisen taidon tulisi olla riittävän nopea ja vaivaton. Toimiva käsiala on tärkeä työväline opiskelussa, siksi käsin kirjoituksen opetusta ei voida rajata vain perusopetuksen ensimmäiselle ja toiselle luokalle, vaan sen on jatkuttava säännöllisenä harjoituksena ja toimintana ainakin perusopetuksen kuudennelle luokalle asti.

Käsin kirjoittaminen tukee lapsen kielellistä kehitystä ja lukemaan oppimista. Vaikka oppilas kehittääkin viestintävalmiuksiaan paljolti myös tietoteknisessä oppimisympäristössä, pelkästään tietokoneella kirjoittaminen kapeuttaisi lapsen psyykkistä ja motorista kehitystä. Käsin kirjoittaminen on aistialueiden yhteistoimintaa, ja se antaa monia mahdollisuuksia lapsen tasapainoiselle kokonaisvaltaiselle kehitykselle muutenkin kuin lukijana ja kirjoittajana.

Oppilaan tulee vähitellen oppia tuottamaan tekstiä myös tietokoneella. Käsin kirjoittaminen on kuitenkin vielä pienelle lapselle ehdottomasti nopeampi tapa tuottaa tekstiä kuin tietokoneella kirjoittaminen. Lisäksi käsin kirjoitettaessa ajatus ja sen ilmaiseminen tapahtuvat vuorovaikutuksessa keskenään, toisin kuin koneella kirjoitettaessa, jolloin näppäimistön mekaaninen hallinta tulee lisähaasteeksi. Käsin kirjoittamisen taidon kehittyminen tuottaa lapselle mielihyvää ja lisää oman kehon ja mielen hallinnan tunnetta.

1 - 2