Kuningatar Blanka
1877, öljy 96,5 x 70 cm. Valtion taidemuseo Ateneum.
Kuva: Kuvataiteen keskusarkisto/Hannu Aaltonen.

Aja, aja, aja, Blankan ratsastaja.
Minne pojan vienen?
Sinne missä tiedän morsiamen pienen.
Mikä nimi armaan? Margareta varmaan.

Zacharias Topeliuksen satuun Yhdeksän hopearahaa perustuvassa maalauksessa nähdään kuningatar Blanka Namurilainen laulamassa pojalleen prinssi Haakonille laulua hänen tulevasta morsiamestaan, josta pikku prinssillä itsellään ei ole vielä aavistustakaan. Hänelle tärkein nainen elämässä on vielä oma äiti. Myös Edelfeltille itse kuningatar, 1300-luvulla elänyt Maunu Eerikinpojan puoliso, nousi teoksen tärkeimmäksi henkilöksi - eihän katsoja voi nähdä edes pikku prinssin kasvoja, vaan huomio kiinnittyy äidin hellään, rakastavaan hymyyn. Äidinrakkautta kuvaava teos kertoo myös Edelfeltin kiinteästä ja läheisestä suhteestä omaan äitiinsä, joka oli hänen tärkein taustatukensa läpi elämän.

Kuningatar Blanka -taulua varten taiteilija vietti paljon aikaa historian kirjojen parissa ja kierteli museoita tutkiessaan, miten 1300-luvulla oli eletty. Hän halusi kuvata puvut, kalusteet ja esineet mahdollisimman aidosti, jotta ne antaisivat aidon kuvan keskiajalla eläneiden kuninkaallisten elämästä.