"Olemme uskoneet hänen tehtäväkseen johtaa taiteemme kuvin esittämään sitä sankarimaailmaa, jonka Runeberg on runoillaan ikuistanut."
(C.G. Estlander)



| AIKAJANA |
| TEOKSET |
| ELÄMÄKERTA |
| SIVUKARTTA |




















Jo nuorena taiteilijana Albert Edelfeltille annettiin suuri tehtävä harteilleen: hänen tuli maalata kuviinsa suomalainen historia ja sen tärkeät tapahtumat ja henkilöt. Porvoolaisen Edelfeltin perheen tuttavapiiriin kuului suuresti arvostettu runoilija Johan Ludwig Runeberg (1804-1877), jonka Suomen sodasta 1808-09 kertovaa tunnettua runokokoelmaa "Vänrikki Stoolin tarinat" myös Edelfelt ihaili. Runokokoelmasta oli tullut Kalevalan rinnalla yksi merkittävimmistä suomalaisen kansallis- ja kulttuuritunnon kohottajista 1800-luvun Suomessa. Edelfeltin toivottiinkin ilmaisevan kuvien kielellä Runebergin runojen isänmaallinen maailma ja tunnelmat. Hänestä oli tuleva suuri suomalainen taiteilija, myös kansainvälisellä tasolla. Tehtävä ei ollut vaatimaton, ja Suomen johtavat kulttuurihenkilöt osallistuivat nuoren taiteilijan kouluttamiseen. Edelfelt päätettiin lähettää opiskelemaan Antwerpeniin, Belgiaan, jossa tuohon aikaan opetettiin suomalaisten arvostamaa historiamaalausta - suurten dramaattisten kohtausten kuvaamista.

Oppi-isiensä pettymykseksi Edelfelt opiskeli Antwerpenissä vain lyhyen aikaa ja siirtyi sitten Pariisiin, aikansa ehdottomaan taiteen keskukseen. Suomesta katsoen Pariisi näytti monen mielestä paheelliselta kaupungilta, jossa opetettiin radikaalia uutta taidetta - nykyhetken, olemassaolevan todellisuuden kuvausta. Edelfelt piti kuitenkin päänsä, ja kotiutui pian Ranskan pääkaupunkiin.

Edelfeltille asetettujen toiveiden mukaisesti hän maalasi Suomen historiaan liittyviä suuria, näyttämöllisiä ja dramaattisia kohtauksia, ja kuvitti 1890-luvulla Vänrikki Stoolin tarinat. Kartanonpojalta kuninkaallisten, aatelisten ja sotilaiden menneeseen maailmaan eläytyminen tuntui sujuvan, mutta vastapainoksi Edelfelt onnistui myös oman aikansa kuvaajana ja oli mukana uusien tyylisuuntauksien juurruttamisessa suomalaiseen taidemaailmaan. Taiteilijan sivellin loihti myös lukuisia muotokuvia malleinaan niin pariisilaisia seurapiirikaunottaria kuin aikansa kuuluisia henkilöitä, kuten ranskalainen tiedemies Louis Pasteur ja Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II. Suomalaisen taiteen sanansaattajana ja eteenpäin viejänä ulkomailla Edelfeltillä oli tärkeä merkitys. Hänellä oli vaikutusvaltaa ja tuttavia ulkomailla, ja taitavana neuvottelijana hän sai mm. Suomen taiteelle oman osaston Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 - vaikka venäläiset yrittivät ensin estää sen.

Ajan tyylin mukaisesti Edelfelt toteutti kansankuvauksia, mutta kovin syvälle Sisä- tai Itä-Suomeen ei taiteilijan veri vetänyt - hän oli enemmän kotonaan saaristomaisemissa ja rannikkoseudun elämän kuvauksessa. Edelfeltiä voisi kutsua aristokraattiseksi kansanmieheksi - kauneuden korostus ajoi usein rosoisen arkitodellisuuden kuvauksen edelle, ja porvarillinen elämä oli talonpoikaisuutta tutumpaa. Mutta - olipa sitten kyse 1300-luvulla eläneestä äidiksi tulleesta nuoresta kuningattaresta, pariisilaispuistossa leikkivistä lapsista tai saariston karuissa olosuhteissa elävistä kalastajaperheistä, taiteilijan valpas silmä ja taito eläytyä sai muotonsa elävissä, raikkaissa ja koskettavissa maalauksissa. Hyvin Edelfeltiä kuvaa hänen ystävänsä, tanskalaisen Pietro Krohnin lausahdus: "Hän oli aatelinen realistina."