Omakuva


Albert Edelfelt:
Ville Vallgren iloisen aamiaisen jälkeen. Porvoon museo.
Kuva:Porvoon museo

1800-luvun lopulla Porvoosta lähti maailmalle kaksi kuvataiteilijaa, joista tuli molemmista maailmanmiehiä ja tunnettuja, tunnustettuja taiteilijoita - Albert Edelfelt ja Ville Vallgren. Edelfelt tunsi hyvin ystävänsä suuren kiinnostuksen hyvään ruokaan ja juomaan, ja hän hahmotteli osuvasti pariisilaistuneen Vallgrenin tyytyväisen punaposkisen olemuksen "iloisen aamiaisen jälkeen". Myös aikalaiskirjoittajat kuvailivat mielellään Vallgrenin punakkaa ja tanakkaa olemusta: "Vallgren on valtavan tuottelias. Se jopa näkyy hänestä ... ; läpikotaisin terve fysionomia, suomalaisittain vankka ruumiinrakenne ja punaisena kukoistavat posket huokuvat terveyttä ja puhuvat peräänantamattomasta ja runsaasta luomivoimasta."

Pariisissa asuessaan Vallgren järjesti taiteilijaystävilleen kotonaan ikimuistoisia juhlia ja oli mukana perustamassa Jesus Syrachin ritarikuntaa, joka kokoontui Pariisissa samannimiseen ravintolaan keskustelemaan taiteesta, ja mikä tärkeää - myös pitämään hauskaa. Palatessaan Suomeen yli 30 Pariisin vuoden jälkeen taiteilija herätti ritarikunnan uudestaan henkiin - ja se toimii yhä tänäkin päivänä. Vallgren jätti jälkeensä myös keittokirjoja, joiden ruokaohjeissa eivät niinkään tärkeällä sijalla ole tarkat mitat ja oikeat lämpötilat, vaan hyvän ruoan valmistamisen ja syömisen aikaansaama mielihyvä.




| AIKAJANA |
| TEOKSET |
| ARTIKKELI |
| SIVUKARTTA |





Syntymäaika:
15.12.1855 Porvoo.
Perhetausta:
isä professori Georg W. Vallgren, äiti Emilia Carolina.
Horoskooppimerkki:
Jousimies
Kouluvuodet:
Kävi Porvoon lukiota, jätti koulunkäyntinsä kesken 17-vuotiaana, vuonna 1872.
Taideopinnot:
aloitti arkkitehtuuriopinnot Polyteknillisessä koulussa 1873, opiskeli myös muovailua; lähti Pariisiin 1877 harjoittaakseen taideopintoja, päivisin Orsolinin ateljeessa, iltaisin Leon Bonnat'n ateljeessa, Jules Cavalier'n johdolla vuodesta 1878.
Perhesuhteet:
avioitui 1882 ruotsalaisen taiteilijattaren, Antoinette Råströmin kanssa. 1911 Antoinette kuoli, ja Ville solmi toisen avioliittonsa ranskalaisen laulajattaren, Madeleine Imbert-Rohanin kanssa, josta erosi 1917. Kolmannen kerran Ville avioitui taiteilijatar Viivi Paarmion kanssa. Ville Vallgrenilla ei ollut lapsia.
Teoksia:
Kaiku (1887), Marjatta (1887-88), Aino 1889, Ruusutanssi (1899) , Kevät saapuu (1910), Sudenkorennot (1915).
Julkisia teoksia:
Ateneumin julkisivun taiteilijareliefit (1886), Torkkeli Knuutinpojan patsas (1887), Uno Cygnaeuksen muistomerkki (1900), Havis Amanda (1908), Albert Edelfeltin muistomerkki (1927), Z. Topeliuksen muistomerkki (1932).
Saavutuksia:
Pariisin maailmannäyttelyssä kultamitali 1889, herätti huomiota Pariisissa symbolistien Rose+Croix-näyttelyssä 1892 ja Mars-kentän salongissa 1893, Grand Prix-palkinto Pariisin maailmannäyttelyssä 1900, professorin arvo 1918, Suomen Taideakatemian jäsen 1928.
Taiteilijana:
Ville Vallgrenin varhaiset teokset henkivät hienostunutta salonkirealismia, josta hän kuitenkin etääntyi Pariisin symbolismin pyörteissä. Ville pääsi mukaan symbolistien näyttelyihin, joihin hän muovaili tuhkauurnia, pienoisveistoksia ja pieniä käyttöesineitä. Pienoisveistoksillaan pariisilaistunut Ville osui ajan hermoon ja hänestä tuli suosittu kuvanveistäjä pariisilaisyleisön keskuudessa. Suomeen muutettuaan Ville erikoistui terrakottaveistoksiin. Hän löysi ateljeensa läheisyydestä hyvää savea, joka oli halpa ja monikäyttöinen materiaali.
Harrastukset:
Ville oli ruoan ja viinin vannoutunut ystävä ja julkaisi jopa oman keittokirjansa: hän oli ansioitunut kokki ja innokas viininvalmistaja.
Muuta:
toimi Suomen kuvanveistäjäliiton puheenjohtajana 1913-19, toistamiseen 1924- 27; perusti 1924 Suomen terra-cotta yhdistyksen. Ville Vallgren elvytti Pariisissa 1880-luvulla toimineen taiteilijoiden Jesus Syrachin ritarikunnan uuteen eloon Suomessa 1910-luvulla.
Ulkomaan vuodet:
asui Pariisissa 1877-1913, sai Ranskan kansalaisuuden 1902.
Elämä Suomessa:
Ville palasi Suomeen vuonna 1913 ja muutti Akseli Gallen-Kallelan naapurustoon Leppävaaraan. Aika ajoin naapurisopu oli koetuksella: Akselin koirat Kova ja Kiivas pistivät poskiinsa Villen ja Viivin lemmikkiporsaan, Sikapellen.
Ajasta ikuisuuteen:
15.10.1940 Helsingissä.