|
| AIKAJANA | |
Ruusutanssi Nainen oli Vallgrenin ylistyksen kohde. Hänen jumaloimansa nainen sai eri muotonsa taiteilijan veistoksissa - milloin hän oli verevä, kurvikas Havis Amanda, milloin taas hento, aineeton keijukaistyttö - mutta aina hän pysyi taiteilijalle kuvauskohteena, johon hän ei koskaan menettänyt mielenkiintoaan. "Nainen on Jumalatar ja minä olen naisenpalvoja. Kaikesta elävästä asetan naisen korkeimmalle. Nainen on minulle luova maa." Ruusutanssi on taiteilijan ylistyslaulu naiselle, tanssille, kukille, keväälle, elossa olemisen riemulle. Patinoidusta pronssista herää henkiin ruusujen kera tanssiva neito, joka on kuin kevään sanansaattaja, kukkaisairut kulkemassa yli kukkaan puhkeavan maan, sirotellen helmoistaan ruusujaan lahjoiksi ja merkiksi muille herätä ja yhtyä riemuun. Taiteilija on kuvannut taidolla ohuen puvun hentoja laskoksia ja helman heilahdusta, jotka luovat teokseen liikkeen, keinuvan ja pyörivän tanssin tunnelman. Vihreä patina pronssipatsaan pinnassa oli taas Vallgrenin ikioma erikoisuus, jonka avulla hän elävöitti tumman pronssin väriä ja veistoksen pintaa. Patinointitekniikka oli myös taiteilijan ammattisalaisuus, jonka tekotapaa hän ei paljastanut muille. |
