Vallgrenin veistokset ovat heijastumia hilpeän, elämän pienistä iloista nautiskelevan taiteilijan tavasta katsoa maailmaa. Kepeät, sirot, tanssivat pienoisveistokset tai taideteoksiksi muotoillut käyttöastiat, kuten kynttilänjalat, ovenkolkuttimet, kyynelpullot ja uurnat hurmasivat aikanaan pariisilaisen taideyleisön, ja Vallgren viihtyikin kaupungissa noin 30 vuotta. Pitkästä Pariisin-ajastaan johtuen taiteilijaa myöhemmin kutsuttiinkin Pariisin Villeksi - tämän nimen hän myös itse hyvin omaksui.

Kuvanveistäjä loihti jokapäiväisestä elämästä iloisen, yllätyksellisen seikkailun. Hänen elämätapansa oli esimerkki arkipäivään ujutetusta luovuudesta ja hulluttelevasta leikkimielestä, joka varmaan osaltaan sai synkätkin hetket hieman iloisemmiksi. Esimerkiksi tavallisia koiria tai kissoja ei Vallgren kelpuuttanut lemmikeikseen - ei, vaan niiden tuli olla oikeita possuja. Kaksin kappalein kesyt siat liikuskelivatkin Vallgrenien Leppävaaran ateljeessa kuin koirat tai kissat. Juhlapäivinä ne saivat kaulaansa vaaleanpunaisen ja -sinisen rusetin, ja juhlien kohokohtina muistettiin hetket, jolloin vieraille ilmoitettiin: "Nyt saapuvat porsaat!", ja niin ne tepastelivat juhlavieraiden joukkoon.

Monet tuntevat tietämättään Vallgrenin veistotaidetta - mm. kuuluisa Havis Amanda Helsingin kauppatorilla on taiteilijan käsialaa. Tyrskyistä merileijonien saattamana nousevaa neitoa muistetaan pääkaupungissa vappuna, jolloin se saa päähänsä valkoisen ylioppilaslakin opiskelijoiden toimesta. Tuttavallisesti "Mantaksi" ristityn patsaan lakittamisesta alkaa monille vapun vietto - ja tätä itsekin mainiona seremoniamestarina tunnettu taiteilija Vallgren pitäisi varmaan suurena kunnianosoituksena.