Johdanto

Rehevöitymisellä tarkoitetaan vesistöjen perustuotannon kohoamista. Rehevöitymisen saa aikaan vesistön liiallinen ravinnekuormitus. Rehevöityessään vesistö muuttuu monella tavalla. Ravinteiden aikaansaama orgaanisen aineen tuotannon lisääntyminen johtaa myös kiihtyneeseen orgaanisen aineen hajoitustoimintaan. Tämä hidas hajoaminen eli palaminen kuluttaa vesistön happivarastoja. Ensinnä happi loppuu vesistön pohjakerrostumista ja syvänteistä. Samalla pohjaan varastoituneita ravinteita vapautuu veteen, jolloin rehevöityminen kiihtyy. Suomen järvet rehevöityvät helposti, koska niihin kulkeutuu tilavuuteensa nähden runsaasti ravinteita ja koska ilmatiivis jääpeite kattaa ne talvisin.

Rehevöityneessä vesistössä havaitaan seuraavia ilmiöitä:

	Veden näkösyvyys pienenee voimakkaasti
	Veden väri muuttuu ruskeaksi ja sen maku huononee
	Leväkasvusto lisääntyy (piilevät ja sinilevät) ja kalanpyydykset likaantuvat.
	Rantaveteen, rantakiviin ja laiturehin alkaa kertyä viherlevää (ahdinpartaa)
	Rantakasvillisuus ja uppokasvillisuus lisääntyvät
	Veden pH-arvo kasvaa
	Pintavesissä happipitoisuus on suuri, mutta syvänteissä vallitsee happikato
	Runsashappista vettä suosivat kalalajit katoavat ja tilalle tulee vähähappisissa vesistöissä viihtyvä lajeja (esim. särki).

Rehevöitymisen syyt

Fosfori on välttämätön kasviravinne ja vesistöissä se on yksi rehevöitymisen päätekijä. Levät käyttävät fosforia ravinnokseen suoraan fosfaattina (PO₄^3-). Muiden fosforiyhdisteiden käyttökelpoisuus riippuu niiden määrästä ja siitä, kuinka nopeasti ne muuttuvat vesistössä fosfaatiksi.

Kuva. Fosfaatti-ioni

Typpi on myös vesistöjä rehevöittävä aine. Typpi esiintyy vesistöissä kahdessa muodossa: nitraattityppenä (NO₃^-) ja ammoniumtyppenä (NH₄⁺). Rehevöitymisen pääsyynä on pidetty Suomessa fosforia, mutta viime aikoina on tehty tutkimuksia, jotka nostavat typen merkitystä rehevöittäjänä.

Kuva. Nitraatti- ja ammoniumioni

Rehevöitymistä vesistöissä aiheuttaa monenlainen ihmisen toiminta.  Rehevöittävien päästöjen lähteet voidaan jakaa kahteen luokkaa:

1. Pistekuormittajat
   - jätevesien puhdistamot
   - teollisuuslaitokset
   - kalankasvattamot
   - turvetuotanto
   
   
2. Hajakuormitus
   - maa- ja metsätalouden kuormitus
   - haja- ja kesäasutuksen kuormitus
   - ilman kautta leviävä kuormitus (lähinnä typpilaskeuma)

Pääasiallisin vesistöjen ravinnekuormittaja on maatalous eri muodoissaan, kuten seuraavasta taulukosta ilmenee. Lannoitteina peltoon kylvetyt typpi- ja fosforiyhdisteet kulkeutuvat sadevesien mukana vesistöihin.

Taulukko. Vesistöjen typpi- ja fosforikuormitus vuonna 1993 (lähde: Suomen ympäristökeskus)

Rehevöitymisen estäminen

Vuonna 1995 laaditussa ehdotuksessa vesiensuojelun tavoiteohjelmaksi vesistöihin kohdistuvaa fosforikuormitusta vähennettäisiin 50 % ja typpikuormitusta 40 % vuosina 1993-2005. Vesistöjen rehevöitymisen estää seuraavilla toimenpiteillä:

	Estetään ravinteiden huuhtoutumisen vesistöihin pelloilta - Lannoitetaan vain niin paljon kuin kasvit pystyvä hyödyntämään. - Perustetaan suojavyöhykkeitä peltojen ja vesistöjen välillle. - Karjanlantaa ei kylvetä ylimäärin peltoon ja se kynnetään heti levittämisen jälkeen maan sisään. Lantaa ei myöskään saa levittää jäiseen tai lumiseen maahan.
	Puhdistetaan taajamien jätevesiä. Taajamien jätevesien puhdistus on kuitenkin jo kehitetty pitkälle ja enää ei puhdistustehokkuutta pystytä paljoa parantamaan.
	Rajoitetaan typpilaskeumaa.
	Rajoitetaan kalankasvattamoiden typpi- ja fosforipäästöjä.