Varpusesta valkoposkihanheen – Porkkalan lukio
Pojat, pulunpesille!
Ennen vanhaan maalla kyläkoulun opettaja sai komennella metsään karkailevia pojankoltiaisia pois linnunpesiltä ja takaisin kirjan ääreen. Tänä keväänä ”tavallisessa maalaiskoulussa” Kirkkonummella kyyhkysten ja tiaisten pesintää tarkkaillaan rehtorin erityisessä suojeluksessa, ja biologian lehtori on ottanut asiakseen viedä pojat metsään elukoitten jäljille.
Porkkalan lukiossa lintuemojen intiimit puuhat välittyvät reaaliajassa pesistä nettikameran kautta TV-ruuduille koulun käytävään ja biologian luokkaan. Vaikka lehtori Tuovi Ronkainen myöntää, että näiden tosi-TV-tähtien yksityiselämä vie välillä liikaakin huomiota muista aiheista, ovat oppilaitten reaktiot toivottuja.
- Luonnon emotionaalinen kokeminen nettikameran kautta vahvistaa luonnon arvostusta, luonnehtii rehtori Markku Multanen Porkkalan lukion oppimisympäristöhankkeen kasvatustavoitetta.
Silmät auki ympäristölle
Porkkalan lukion hankkeen tavoitteena on avata opiskelijan silmät kaupunkimaisen ympäristön arvostamiselle. Lintu- ja eläinhavainnot ovat osa projektia, jossa tutkitaan ihmisen toiminnan vaikutuksia kaupunkiekologian muutoksiin. Miten maalaisympäristön kaupungistuminen näkyy seudun kasvi- ja eläinlajistossa? Miten muuttuu Kirkkonummen keskustan linnusto?
Puluja, naakkoja ja tiaisia ei tarvitse etsiä havainnoitaviksi kauempaa kuin koulun katoksen katonrajasta. Lepakoita löytyy läheisen kirkon tornista ja naapurikylän kartanon tiluksilta. Jäniksiä, oravia, pikkunisäkkäitä ja hirvieläimiä ovat Kirkkonummen peltoaukeat, metsät ja suoniityt sakeanaan.
Muuta luonnonympäristöä kuten kasvillisuutta, kosteikkoja ja vesiväyliä tutkitaan maastossa, kirjaimellisesti kourat savessa. Vieläkö säynävä nousee kutemaan puron yläjuoksulle, vaikka vesiväylää on muutettu ja sen ekologiaa muokattu kaupunkirakentamisen ehdoilla? Melottuaan aamupäivän ryteikköisessä puronuomassa pojat huomaavat: kyllä, kalat sopeutuvat ja lisääntyvät, luonto mukautuu muutoksiin.
Tuntumaa tieteen tekoon
Porkkalan lukion kaupunkiekologinen tutkimus ”Varpusesta valkoposkihanheen” toteutetaan koulun opetussuunnitelman mukaisena biologian ja maantieteen integroivana kurssina. Monitieteellisessä tutkimuksessa kurssilaiset on jaettu ryhmiin, jotka keskittyvät kukin omalle tutkimuslohkolleen: lintuihin ja lepakoihin, kasvillisuuteen, vesistöihin. Havainnot kootaan sekä kirjallisesti että digikuvina blogiin, johon koulun muitakin oppilaita kannustetaan tekemään havaintoja ympäri vuoden.
Lajien määrittämisessä kurssilaiset saavat apua yliopiston kasvitieteen laitoksen tutkijoilta. Blogi on linkitetty valtakunnalliseen havaintosivusto Hatikkaan. Kirkkonummen ympäristöyhdistys seuraa havaintoja ja antaa asiantuntija-apua. Kurssilaiset dokumentoivat, analysoivat ja julkaisevat havaintonsa kuin luonnontutkijat konsanaan. Ympäristöhistoriaa ja kansalaismielipiteitä kartoitetaan haastattelututkimuksin. Lukiolaiset toimivat siis osana oikeaa asiantuntijaverkostoa ja saavat näin aitoa tuntumaa tutkijan työhön.
- Tieteellisen tutkimuksen periaatteet, tulosten analysointi ja tulkinta tulevat tutuiksi. Tämä vahvistaa opiskelijoiden valmiuksia jatko-opintoihin, sanoo Multanen.
Paikallisesti yhteisössä
Porkkalan lukion oppimisympäristöhanke on oiva esimerkki pienimuotoisesta kehittämishankkeesta, joka saa aineksensa ja ongelmanasettelunsa koulun välittömästä ympäristöstä. Paikallisuuteen pohjautuu myös hankkeen pedagogis-didaktinen lähestymistapa:
- On tärkeää avata koulua ulospäin. Nuorten omakohtaiset havainnot ovat olennaisia ympäristön muutoksen ymmärtämiseksi, Ronkainen perustelee.
Paitsi tutkimuslaitoksiin ja kansalaisjärjestöihin, lukiolaiset tutustuvat hankkeen kuluessa myös kunnan eri toimijoihin ja laitoksiin: kirjastoon, kulttuuritoimeen, yhdyskuntatekniikkaan. Nuorille vaikeasti hahmottuva kunnallinen palvelurakenne jäsentyy, kun kunnan eri toiminnoista ja yksiköistä hankitaan hankkeessa tarvittavaa tietoa.
Opiskelijoiden kiinnittyminen lähiyhteisöön omakohtaisen ja yhteisen tutkimisen kautta on Tuovi Ronkaisen mielestä mahdollista kunnassa kuin kunnassa, koosta ja maineesta riippumatta:
- Kotiseutuhistoriaa ja perinnettä tuntevia ihmisiä on kaikkialla. Pienissä kunnissa perinne voi olla jopa vanhempaa ja syvempää kuin kaupungeissa. Mitä paremmin se tunnetaan, sitä paremmin sitä osataan vaalia. Jostain pitää jokaisen olla kotoisin: juuret on oltava maailmankansalaisellakin!