Kestävä kehitys ja kestävä elämäntapa koulun toimintakulttuurissa

Kestävä kehitys ja kestävä elämäntapaAnnamaaria Nuutinen

Perusopetuksen tehtävänä on kasvattaa kestävään elämäntapaan ja saada aikaan osaamista, jolla kestävä elämäntapa varmimmin toteutuu. Tämä edellyttää, että kaikilla on tiedot, taidot, arvot, asenteet ja valmius kestävän tulevaisuuden rakentamiseen. Kestävään elämäntapaan sitoutuneet yksilöt ottavat elämänkaarensa eri aikoina huomioon valintojensa ekologisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia niin paikallisella kuin maailmanlaajuisella tasolla.

Tärkeää on luoda hyvään vuorovaikutukseen perustuva, jokaista yksilöä kunnioittava, keskusteleva ja kuunteleva, osallistuva ja vaikuttamiseen innostava ja rohkaiseva toimintakulttuuri kouluun ja luokkahuoneisiin. Koulun toimintakulttuurissa tulee näkyä yhteistyö ympäröivän yhteiskunnan kanssa ja samalla tuoda esiin globaali kansalaisuus.

Kestävän kehityksen kasvattajilta vaaditaan rohkeutta avata omat silmänsä ja samalla auttaa muita näkemään yhteisen kestävän tulevaisuuden rakentamisen välttämättömyys. Kestävän kehityksen kasvattajat ovat tämän hetken ja tulevaisuuden vaikuttajia. Koulujen ja oppilaitosten tehtävä on myös huolehtia, että kaikenikäisillä kansalaisilla on sellaisia tietoja, taitoja, valmiuksia ja näkemyksiä, että kestävän tulevaisuuden rakentaminen ja kestävään elämäntapaan sitoutuminen onnistuvat.

Kestävän kehityksen kasvatuksen oppimispolku alkaa varhaislapsuudesta ja jatkuu läpi aikuisiän

Kestävän kehityksen kasvatus ja opetus perustuvat monitieteiseen tietoperustaan. Mikään oppiaine tai opettaja ei yksin kykene toteuttamaan kestävän kehityksen kasvatusta vaan koulun kaikkien toimijoiden tulee olla mukana (omalla osaamisellaan ja omine vahvuuksineen).

Kestävän kehityksen kasvatuksella ei ole universaalia mallia. Koulun arvoperusta määrittelee miksi opetamme, mitä opetamme ja miten opetamme. Arvopohdinnat luovat perustan koulun omalle kestävän kehityksen kasvatuksen ja kestävän elämäntavan mallille ja ohjelmalle. Paras malli syntyy, kun sitä tekee koko kouluyhteisö, oppilaiden vanhemmat ja koulun yhteistyötahot. Yhdessä sovitut tavoitteet ja toimintatavat auttavat jäsentämään koulun omaa suunnitelmaa ja helpottavat sen toteuttamista. Koulussa koko henkilökunnan tulisi myös yhdessä pohtia, mitä taitoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Koulun toimijoiden on tärkeää tiedostaa ja ymmärtää, miten kestävän kehityksen arvot tulevat esille kasvatuksessa ja näkyvät koulun arkitoiminnoissa. Monta kertaa se voi olla pysähtymistä arjen pienten asioiden äärelle kuten oppilaiden havaintoihin ympäristöstä.

Esimerkki: Esikoululaisten huoli lähiympäristöstä

Esikoululuokka ulkoili talvisella koulunpihalla. Oppilailla on lupa leikkiä koulunpihan viereisellä metsäisellä kalliolla. Joukko tarmokkaita esikoululaisia tuli kertomaan opettajalleen, että rinteessä on katkottu paljon oksia ja heistä se näytti pahalle. He kertoivat olevansa huolissaan, että paikkaan ei kasvaisi keväällä uusia oksia eikä
vihreitä lehtiä. Opettaja kysyi, mitähän asialle voitaisiin tehdä. Oppilaiden mielestä ainakin rehtorille pitäisi kertoa asiasta. Asiaa pohdittuaan he päätyivät kirjoittamaan rehtorille kirjeen.

Luokassa ryhdyttiin sitten kirjeen laadintaan. Oppilaat istuivat lattialle taulun eteen ja opettaja lupasi olla kirjurina ja koulunkäyntiavustaja kirjoitti kirjeen samalla paperille:

”Hyvä rehtori! Koulun rinteestä on revitty tosi paljon oksia. Meistä se näyttää rumalta ja olemme huolissamme, kasvaako siihen keväällä uusia oksia ja vihreitä lehtiä. Voisitko kuuluttaa radiossa, että oksia ei saa repiä? Voisiko sinne tehdä myös kyltit ”Ei saa repiä oksia!”?

terveisin EsiA -luokka”

Järjestäjä lähti viemään kirjettä rehtorille. Seuraavana päivänä rehtori kuulutti keskusradiossa koko koululle asiasta.

Koulun toimintakulttuuri vaikuttaa suoraan opettamiseen ja oppimiseen. Parhaimmillaan se tukee tai pahimmillaan estää kestävän elämäntavan oppimista. Johdon sitoutuminen on ensiarvoisen tärkeää samoin kuin vastuiden määrittely. Toimintakulttuurin rakenteita ja käytäntöjä tulee seurata sekä kehittää ja pitää ajan tasalla.
Systeemisen (luonnon ilmiöiden ja vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen) ja kriittisen ajattelun sekä demokratian taitojen oppiminen ovat välttämättömiä kestävään kehitykseen kasvattamisessa. Oppijan aito osallistuminen ja sen kautta vaikuttaminen ovat taitoja, joita pitää saada harjoitella omassa kouluyhteisössä, lähiympäristössä ja yhteiskunnassa. Tutkiminen ja keksiminen vahvistavat omakohtaista kokemista ja uuden luomista. Yhteinen tiedonrakentaminen vahvistaa yhteisöllisyyden kokemista ja yhdessä oppimista. Nämä kaikki taidot ovat luonteeltaan sellaisia, että opettajien ja koulun henkilökunnan tulee olla mallina ja luoda ilmapiiriä taitojen käyttöön otolle. Oppimateriaalien, - välineiden ja tilojen on tuettava näiden taitojen harjoittelua.

Kestävä kehitys jaetaan usein neljään ulottuvuuteen: kulttuurinen, ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Jotkut määritelmät huomioivat kuitenkin vain ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen näkökulman ja tällöin kulttuurinen kestävyys katsotaan koskevan kaikkea inhimillistä toimintaa ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden toiminnoissa.

Ekologinen kestävyys ilmenee siinä, miten koulun toimintakulttuuri opettaa arvostamaan luontoa ja sen antimia (kausiruoka, lähiruoka, luomuruoka) ja miten koulu ottaa huomioon oppilaiden systeemisen ajattelun kehittämisen. Tämä tarkoittaa luonnon ilmiöiden ja luonnon vuorovaikutussuhteiden oppimista niin lähdeteoksia käyttäen kuin myös itse tutkimalla. Omakohtaiset luontokokemukset vaikuttavat luontosuhteen syntymiseen, harjaannuttavat oppilasta ympäristöystävällisille kulutuskäytännöille ja kestävälle luonnonvarojen käytölle.

Sosiaalinen kestävyys ilmenee siinä, miten koulun toimintakulttuuri varmistaa oppilaiden yksilöllisyyden ja samalla yhteisöön kasvamisen. Tämä tarkoittaa hyvää vuorovaikutusta; tulemista nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi omassa luokassa ja koko kouluyhteisössä.

Parhaimmillaan sosiaalinen kestävyys tukee:

  • oman oppimisen- ja itsensä toteuttamismahdollisuuksien löytämistä
  • kunnioituksen ja arvostuksen itseään ja toisiaan kohtaan vahvistumista
  • oman itsensä ja elämänsä merkityksellisyyden löytämistä
  • mahdollisuutta olla osallisena yhteisessä tiedonrakentamisprosessissa ajatuksena, että oppia voi kaiken aikaa kaikkialla

Taloudellinen kestävyys ilmenee siinä, miten koulun toimintakulttuuri ottaa huomioon oppilaiden ympäristövastuullisen kuluttamisen. Kestävä toimintakulttuuri varmistaa sen, että oppilaat saavat harjoitella ympäristövastuullista kuluttajuutta (energian, veden, materiaalien järkevä hankinta ja käyttö, energiatehokkuus, liikkumisvalinnat, kierrätys ja lajittelu, uusiokäyttö, lainaaminen), korvaavien toimintatapojen ideoimista ja kehittämistä, sekä oppilaan hyvinvointia ja kestävää kehitystä edistävää yrittäjyyttä.

Kulttuurinen kestävyys

Miten koulun toimintakulttuuri huomioi oppilaiden

  • tutustumisen omaan kulttuuriin ja toisiin kulttuureihin (kulttuuri-identitetti, kansanperinteet, maisemat ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset ja elinympäristöt)
  • kulttuurien välisen vuorovaikutuksen arvostamisen ja vahvistamisen
  • mahdollisuuden ihmisyyden ja myötätunnon kasvuun sekä kokemukseen, että kaikkia autetaan ja kaikista välitetään?
  • mahdollisuuden uuden luomiseen ja sen esille tuomiseen?

Esimerkki: Koulun kestävän elämäntavan suunnitelma

Kaikki toiminta alkaa kestävän elämäntavan arvopohdinnoista. Arvot ovat koulun toimintakulttuurin perusta.

  1. Valitaan koulun vuosittainen kestävän kehityksen kohde ja kirjataan se lukuvuosisuunnitelmaan. Ideoidaan, miten kehittämiskohde näkyy koulun arjessa eri-ikäisten oppijoiden elämässä. Perustetaan kestävän elämäntavan edistämisen ryhmä. Ryhmään on tärkeä kuulua sekä aikuis- että oppilasjäseniä. Ryhmään kutsutaan oppilaiden vanhempia ja paikallisia asiantuntijoita.
  2. Ryhmä laatii koulun rehtorin tuelle esityksen koulun muulle henkilökunnalle työn etenemisestä, alkutilanteen kartoittamisesta, toiminnasta (kokousten ja tapahtumien ajankohdista) ja loppuarvioinnista lukuvuoden lopulla. Toiminnan aikataulutus voidaan esittää vuosikellolla, joka jaetaan koulun henkilökunnalle ja esitellään koulun vanhempainilloissa.
  3. Kestävän kehityksen kehittämiskohteen toteutuminen arvioidaan lukuvuoden lopulla. Tämän pohjalta alkaa rakentua seuraavan vuoden kehittämiskohde ja toimintasuunnitelma.


Kirjallisuutta

Loukola, M. L., Kalske, K., & Salo, A. (2007). Kestävän elämäntavan oppiminen: kestävä kehitys opetukseen, arkikäytäntöihin ja toimintakulttuuriin. Opetushallitus.
www.oph.fi/download/46869_Kestava_elamantapa.pdf

Nuutinen, A. M. (2009). Millaiseen tulevaisuuteen kasvatamme lapset ja nuoret. Luokanopettajaliiton lehti 4/09, 16-17.
http://www.luokanopettajaliitto.fi/images/lo-lehdet/2009/lop0904.pdf

OPS 2016