Erilaiset tunteet

- Milloin olen iloinen , surullinen, vihainen, onnellinen?

Tunne-elämän kehitys on osa persoonallisuuden kehitystä. Tunteiden ilmaisua voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä osista terveen itsetunnon kehityksessä. Oppilaiden itseilmaisun edistämisessä tunteiden ilmaisun hyväksyvä ja myös itse tunteensa ilmaiseva opettaja voi toimia avainhenkilönä. Elämänkatsomustiedon tunneilla korostuu useissa yhteyksissä ja eri aihepiireissä tunteiden ilmaisemisen vapaus ja siihen rohkaiseminen.

Tunteiden havainnoiminen ja käsitteleminen oppitunneilla on tuloksellisinta oppilaan oman toiminnan ja eläytymisharjoitusten kautta. Tunnistamisen ja havaitsemisen lisäksi keskustellaan ja harjoitellaan tunteiden hallintaa ja ohjaamista kokemusten ja toiminnallisuuden kautta.

Tunteiden ilmaisun lisäksi pyritään kehittämään myötäelämisen ja empatian taitoja, mukavia ja epämukavia tunnetiloja, esimerkiksi pelon tunteen luonnollisuutta ja pelkotilan hallintaa.

Tuntiesimerkkejä

  1. Tehdään oppilaille naamakortit, joissa on erilaisiin tunnetiloihin liittyviä ilmeitä. Opettaja piirtää malli-ilmeitä taululle yhteisen keskustelun perusteella. Naamakortteja voi tehdä hyvin useasta tunnetilasta, mutta tärkeimpinä ja riittävinä aloituskortteina voivat olla tyytyväisyys, ilo, suru ja pelko.

    Perusleikkinä naamakorteilla voidaan aloittaa opettajan sanomilla erilaisilla sanoilla, esim. syntymäpäivä, liukastuminen, lahja, ystävä, onnistuminen, unohtaminen, onnettomuus, sairastuminen, pimeä jne. Alun jälkeen sanalistaa voidaan vaikeuttaa asioilla, joista voi olla monta mieltä, esim. ukkonen, sadepäivä, kummitusjuna, hevonen, kaivostunneli, korkeat paikat, veneessä oleminen jne.
  2. Keskustelua tunnetilojen tuottamisesta. Voiko toisille tuottaa ja aiheuttaa iloa, surua, pelkoa, tyytyväisyyttä, vihaisuutta jne. Millä tavoin? Tarkoituksellisesti vai vahingossa? Mietitään erilaisia tilanteita, joissa iloa tai surua ei voi välttää tulemasta,  toisaalta myös tapoja välttää surun tai ilon tunnetta ja syitä, miksi joskus pitäisi yrittää tukahduttaa tunnetta.
  3. Lyhyitä tarinoita tai musiikkinäytteitä, joissa erilaiset tunnetilat tulevat esiin. Lyhyissä katkelmissa voidaan käyttää naamakortteja, pidemmissä voidaan merkitä erilaisia ilmeitä muistiin ja pohtia lopuksi tarinan surullisuutta tai iloisuutta.
  4. Kootaan vihkoon tai erilliselle pohjalle piirtäen tai aikakauslehdistä kuvia leikaten ja liimaten kollaaseja asioista, jotka tekevät iloiseksi tai surulliseksi tai jotka pelottavat tai huvittavat.
  5. Kuvataan maalaten tai värittäen musiikin herättämiä tunteita paperille. Tehdään kaksi kuvaa, toinen surullisen mollimusiikin soidessa, toinen iloisen musiikin tahdissa.

 

Olennaisia asioita

Tunteiden herättäminen asioilla, tarinoilla tai musiikilla ja niiden tunnistaminen ja esiin tuominen konkreettisen toiminnan kautta, esimerkiksi naamakortilla näyttämällä, maalaamalla, piirtämällä, leikkaamalla ja liimaamalla. Konkreettinen tunteen ja sen aiheuttajan yhdistäminen.

Teksti: Satu Honkala, Kimmo Sundström ja Ritva Tuominen