Syntymä, elämä ja kuolema luonnossa

Kuolema on osa elämän kiertokulkua. Elävä syntyy, kasvaa ja kuolee kaikkialla ja kaikissa elämän muodoissa luonnossa. Luonnossa on saaliita ja saalistettavia, ravintoketjuja joissa toisen eliön loppu on seuraavan elämän jatkumisen ehto. Kaikella on myös aikansa, maapallon elämää kuhisevana aikana 99 % koskaan eläneistä eliölajeista on kuollut kokonaan sukupuuttoon, usein uuden kehittyneemmän ja sopeutumiskykyisemmän lajin korvaamina. Myös lasten jokapäiväiseen elämään osuu niin pienten kuin suurempien eläinten kuolemantapauksia, linnun hautaamisia, lemmikin kuolemaa sekä kertomuksia kuolemasta ylipäänsä niin uutisina ja faktoina kuin TV-sarjoissa, elokuvissa kuin muissa tarinoissa. Vuodenaikojen vaihtelut vaikuttavat kasvikunnan elinkaariin, talvilepoon vaipuessaan aina jokin osa ympäristöstämme kuolee tai muuttaa pois syntyäkseen ja palatakseen taas keväällä. Muutos on jatkuvaa, samoin kiertokulku ja sukupolvien ketju, niin lyhyinä perhosen päivänkiertoina kuin tuhansien elinvuosien pitkäikäisillä puilla.

Ympärillä luonnossa kuolema ja elämän kiertokulku on helpompi käsittää ja käsitellä kuin ihmisten osalta, koska luonnonilmiöissä asiaa ei pidetä eristettynä arjesta kuten ihmisten osalta. Tähän on viitattu myös osiossa kasvan ja kehityn, jossa elämää ja kuolemaa käsitellään ihmisen elämänvaiheina.

Kasvan ja kehityn

Tuntiesimerkkejä

Aihetta voidaan oppitunnilla lähestyä lasten oman kokemusmaailman kautta. Keskustellaan kokemuksista ja esiin tulevista kysymyksistä ja epätietoisuutta aiheuttavista epäselvyyksistä. Vuodenaikojen vaihtelu sopii hyvin pohjustukseksi elämän kiertokulusta. Vertaillaan eri elämänmuotojen elinkaarien pituuksia ja pohditaan syitä eliölajien häviämiseen ja muuttumiseen.

Kirjallisuudessa kuolemaa kuvaavat tarinat voivat olla myös tunnin rakenteen runkona. Esimerkiksi Muumitarina ”Oravan kuolema” Taikatalvi-kirjasta valottaa lapsille ymmärrettävässä muodossa elämän ja kuoleman kiertokulkua ja sen tärkeyttä luonnon tasapainoon liittyen. Myös kirjasta Tarujen sankareita (Jo Tenfjord) löytyvässä grönlantilaisessa kansantarussa Kun valkeus tuli pohditaan kuolemaa olennaisena ja tärkeänä osana koko ihmisyhteisön jatkumossa.

Teksti: Satu Honkala, Kimmo Sundström ja Ritva Tuominen | Kuva: Richard Lax