Ympäristö ja luonto

Osio koostuu seuraavista aihepiireistä:

  • Erilaisia ympäristöjä
  • Eloton ja elävä luonto
  • Eläimet ja kasvit luonnossa
  • Erilaisia luonnonympäristöjä
  • Vuodenajat luonnossa
  • Kauneus luonnossa


Luonto-osion huomioon otettavia edellytyksiä

Ensimmäisten kouluvuosien oppilaat eivät vielä kykene ymmärtämään luonnossa tapahtuvien muutosten välillisiä vaikutuksia. Ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen periaatteiden tärkeyden ymmärtäminen vaatii usein myös erilaisten piilovaikutusten ja välillisten syy - seuraussuhteiden pitkäaikaistenkin vaikutusten huomioimista ja ymmärtämistä. 

Mitä luonto on?

Yleensä luonnolla tarkoitetaan sitä, minkä ihminen voi ympärillään maisemassa havaita, jolloin käsitteeseen luonto kuuluu sekä rakennettu että rakentamaton, enemmän tai vähemmän luonnonvarainen ympäristö. Yksityiskohtaisemmin eriteltynä luonnon muodostavat ne elolliset ja elottomat tekijät, joista elämä maapallolla on riippuvainen tai joihin eliöt ovat vuorovaikutussuhteessa. Käsitteellä luonto voidaan myös tarkoittaa joko ihmisen ulkopuolista, luonnonvaraista maisemaa tai laajemmin sekä luonnonvaraista että rakennettua maisemaa ihminen aikaansaannoksineen mukaan lukien.

Käsite luonto voidaan jakaa rakennettuun ja luonnonvaraiseen ja edelleen elolliseen ja elottomaan. Alle kouluikäisten lasten käsitykseen luonnosta kuuluvat kaikki tekijät, siis myös ihminen aikaansaannoksineen, mutta noin kahdeksanvuotiaasta eteenpäin rakennettu ympäristö putoaa pois ja myös elottoman luonnonvaraisen luonnon merkitys vähenee.

Ympäristöuhka

Ympäristöuhalla tarkoitetaan sellaista asiaa, tapahtumaa, muutosta tai kehityskulkua, joka jollakin lailla uhkaa ympäristön tilaa tai voi vahingoittaa ympäristöä joko tilapäisesti tai pysyvästi.

Elinympäristö

Elinympäristö käsittää ihmisen lähiympäristöstä sen alueen, jossa hän päivittäin toimii ja elää. Siihen kuuluu sekä rakennettu että rakentamaton, luonnonvarainen ympäristö, elollinen ja eloton luonto ihmiset mukaan lukien.

Luonnonsuojelu

Luonnonsuojelulla tarkoitetaan yleensä alkuperäisen luonnon suojaamista erikoistoimenpitein ihmisen hävittävältä ja muuttavalta vaikutukselta. Luonnonsuojeluun kuuluu myös luonnonesineiden ja olioiden, mm. harvinaisten kasvien, eläinten ja luonnonmuodostumien säilyttäminen ja sukupuuttoon kuolemisen estäminen. Toisaalta siihen kuuluu lisäksi jo vahingoittuneen luonnon korjaaminen ja sitä uhkaavien tekijöiden ennaltaehkäisy.

Lapsen ajattelusta

Vielä viiden vuoden ikään asti lapsen on vaikea soveltaa ajan, tilan ja syysuhteen käsitteitä kaukaiseen tilaan tai muuhun kuin nykyhetkeen. Kouluiän lähestyessä lapselle jäsentyy kiihtyvällä tahdilla yhä enemmän erilaisia luokitteluja ja järjestyssuhteita. Lapsen ajattelu perustuu alkuvaiheessa intuitioon ja on itsekeskeistä. Lapsen on vaikea ajatella, miltä jokin näyttää jonkun muun näkökulmasta. Intuitio ilmenee siinä, että lapsi ei osaa määritellä käsitteitä, vaan luokittelee asioita esim. käyttötarkoituksen mukaan. Lapsi ei myöskään pysty tässä vaiheessa perustelemaan mielipiteitään. Logiikka on kehittymätöntä, esim. lapsi arvioi lukumäärää käytetyn tilan mukaan, havainnoissa on oltava optinen tai konkreettinen vastaavuus, looginen vastaavuus ei riitä.

1. tai 2. kouluvuoteen mennessä impulsiivisuus muuttuu toimintaa edeltäväksi suunnitteluksi, mikä johtuu logiikan ensirakenteiden kehittymisestä. Lapsi oppii ottamaan huomioon kaksi tai useampia ominaisuuksia yhdenaikaisesti, esim. että herne on pieni ja pyöreä, sekä myös ristiriitaisia ominaisuuksia, esim. ilmapallo on suuri, mutta kevyt, rautakuula pienempi mutta silti painavampi. Ajattelu muuttuu suhteelliseksi. Lapsi oppii myös pysyvyyskäsitteitä ja käsitteiden palautettavuutta. Ajattelu ja perustelut muuttuvat joustavammiksi, ja asiat nähdään useammasta näkökulmasta. Ongelmanratkaisussa opitaan etsimään tai päättelemään ratkaisua systemaattisesti. Kouriintuntuva muutos tapahtuu kyvyssä päätellä hypoteettisia ongelmia. Pystytään ajattelemaan ja käsittelemään yhtä hyvin sekä todellista että mahdollista, jopa mahdotontakin. Asioiden ei enää tarvitse olla oikeasti tosia, jotta niitä voidaan käsitellä loogisesti. Kun ajatus irtautuu kouriintuntuvasta todellisuudesta, mietteitä ja teorioita voi rakentaa mielensä mukaan. Lapsi kykenee tämän vaiheen saavutettuaan korvaamaan ei-läsnäolevat esineet ja asiat mielikuvilla, ja hän alkaa ymmärtää deduktiivista yhdistämisprosessia. Hän alkaa rakentaa kokonaisuuksia osista ja pystyy vastaavasti jakamaan kokonaisuuden osiin. Tämä mahdollistaa myös kokonaisuuden eri osien välisen vuorovaikutuksen ymmärtämisen sekä osien suhteet kokonaisuuteen.

Teksti: Satu Honkala, Kimmo Sundström ja Ritva Tuominen | Kuva: Richard Lax