Kauneus luonnossa

Ihminen on osa luontoa, mutta kehittynyt vuosimiljoonien aikana eräässä suhteessa muista eläimistä poikkeavaksi. Ihminen on ainoa maapallon eliölaji, joka on kaikelle muulle elämälle vastuussa toimistaan, tietoinen itsestään, ajattelustaan ja toiminnastaan. Ihminen on moraalinen toimija ja paljon enemmän kuin vain biologinen elävä olento.

Ihminen on kehittynyt vaiheeseen, jossa hän älynsä avulla pystyy hallitsemaan ja muokkaamaan luontoa. Se on toisaalta johtanut pahimmillaan luonnonvarojen ja koskemattoman luonnon häikäilemättömään riistoon, mutta toisaalta myös luonnon ominaisarvon löytämiseen ja myöntämiseen. Ihminen on löytänyt myös tarpeen ja syyn suojata ja säilyttää luontoa, ei vain oman etunsa, henkiinjäämisen tai edes itselleen tarpeellisten muiden elämänmuotojen suojaamiseksi sinänsä, vaan myös koska luonto on ihmiselle arvokas sinänsä. Luonto edustaa ihmiselle korkeampia ja jalompia arvoja aivan kuin esimerkiksi taide. Luonnosta saatavat elämykset ja luonnon voiman ja merkityksellisyyden ymmärtäminen ja monimuotoisuudesta nauttiminen on tullut yhä tärkeämmäksi. Kesäaamu järven rannalla, syksyinen myrsky merenrannan kallioilla, vaellus tunturin huipulla keskellä silmänkantamattomiin jatkuvaa erämaata tai tähtien valossa sinisenpimeässä yössä kimmeltävät luminietokset ovat jo mielikuvina vaikuttavia, koettuina elämyksiä, jotka vaikuttavat ihmiseen syvästi. Ne ovat elämyksiä kauneudesta luonnossa, kauneudesta joka sisältää usein kunnioitettavaa voimaa ja suuruutta. Luonnonarvojen opettamisessa parasta olisi päästä kokemaan elämyksiä, eikä elämyksen tarvitse olla lähiseutua suurempi eikä oppituntia pidempi. Elämys voi johtaa harrastukseen ja luonnon vaalimisen ajatuksiin, tiedonhaluun ja ekologisesti kestäviin toimintamalleihin.

Tuntiesimerkkejä

  1. Kuunnellaan esim. Griegin aamutunnelmaa tai Vivaldin neljästä vuodenajasta senhetkiseen vuodenaikaan sopiva kappale. Piirretään tai maalataan maisemamielikuvaa, jonka musiikki synnyttää. Tekemisen sijasta voidaan kuunnella silmät kiinni, jotakin itselleen tärkeää tai rakasta maisemaa ja tunnelmaa ajatellen. Keskustellaan tärkeistä maisemista, niihin liittyvistä tunnelmista, tuoksuista tai tuntemuksista. Keskustelua ohjaavina kysymyksinä voi olla esim. kaunein, vaikuttavin, pelottavin, avarin paikka, jonka tiedän. Paikan ja maiseman sijasta voidaan käyttää muita luonnon asioita, puita, eläimiä, kukkia jne.
  2. Tehdään elämysretki koulun lähiympäristöstä löytyvään luonnonkauniiseen paikkaan. Paikkana voi olla myös ihmisen muovaamaa luontoa, esimerkiksi puutarha, puisto tai vastaava. Retkeen voidaan toiminnallisuuden lisäämiseksi liittää kuvaamistehtävä piirtäen tai maalaten. Piirtämisen kohteena voi olla jokin yksittäinen yksityiskohta, pala puun kuoren kuviointia, polveileva oksa, kiven pinta tms. tai maiseman yleisvaikutelma.
Teksti: Satu Honkala, Kimmo Sundström ja Ritva Tuominen | Kuva: Richard Lax