Koulun seinienkin pitää opettaa. Tätä mieltä oli rehtori Jaakkola. Niinpä hän maalautti koulun seinille kasvattavia mietelauseita. Yllä oleva teksti on Klassillisen lyseon ala-aulan seinässä. Tekstit ovat suomen-, latinan ja kreikankielisiä. Niistä ovat monet oppilassukupolvet ammentaneet elämänviisauksia ja niiden avulla ovat ehkä myös vahvistaneet kansallista identiteettiään. 1900-luvun alkupuolella suomalaisuus ei ollut vielä mikään itsestäänselvyys. Sen puolesta oli taisteltava.
Vuonna 1906 Klassillisessa lyseossa vietettiin suomalaiskansallisessa hengessä J.V. Snellmanin syntymän satavuotisjuhlaa. 1800-luvulla alkaneen kielitaistelun mainingeissa monet oppilaat muuttivat tällöin nimensä suomenkielisiksi. Uudet nimet luettiin mahtipontisesti juhlassa. Nimensä muuttaneita Klassillisessa lyseossa oli 38.
Opettajista Lagerstedt muutti nimensä Lahdensuoksi. Oppilaiden nimien vaihdoksissa oli mm. seuraavia: Karlsson – Kaimio, Vikbäck – Vaula, Andersson – Autere, Ekroth – Tammisto, Lauri Helin – Talvia, Olavi Helin – Heliövaara, Lindeman – Jylhä, Palmroth – Vasunta, Hagert – Kahiluoto, Hagelberg – Raevuori jne.
Suomalaisuutta vahvistaa myös koulun etelänpuoleisella ulkoseinällä olevat professori Fridolf Gustafssonin väkevät säkeet:
Suomi on synnyttänyt sekä hellien suosinut teitä:
Kuunnelkoon kukin siis sen Kotipuun huminaa!
Suomen miehinä kulkien aina se mielihin pankaa
Kreikka mit antanut on teille ja Hesperia!
Kansallistunne on myös sivistystä, joten ei pidä unohtaa sitä, mitä meille on antanut Kreikka ja Rooma (länsi). Jännite kielitaistelussa tuntui voimakkaana vielä vuonna 1908 Klassillisen lyseon viettäessä vihkiäisjuhlaansa uuden koulutalon valmistuttua. Vahvin suomalaisuuden puuska tuli Jyväskylän lyseosta, ensimmäisestä suomenkielisestä oppikoulustamme. Lehtori Karl Adolf Kovero lähetti sieltä väkeväsisältöisen onnittelusähkeen: "Takokaa, Tampereen pojat, klassillisella pohjalla uusi vankka suomalaisuuden Sampo! Alas meitä sortava ruotsalaisuus! Eläköön suomalainen Suomi!"
Teksti: Pasi Takala