Suomen itsenäistyminen ja sisällissota

Vuosi 1917 oli levotonta aikaa niin Tampereella kuin muuallakin Suomessa. Syksyllä 1917 levottomuudet pitivät koulun ovet suljettuina aina syyskuun 17. päivään asti, jolloin koulutyö vasta pääsi alkamaan. Sisällissodan alettua koulunkäynti keskeytyi 30. tammikuuta 1918. Lyseon rehtori, tohtori K. Jaakkola kirjoitti lukuvuoden 1917–1918 vuosikertomuksessa seuraavasti: "Kapinavuosi on ollut kulunut lukuvuosi: maailman historian lähinnä suurin rikos on sen aikana tapahtunut Suomessa, kun maan omat kansalaiset, ns. sosialistit, nousivat kapinaan maan laillista hallitusta ja eduskuntaa vastaan". Jaakkola toteaa myös, että Venäjällä oli kehittynyt täydellinen anarkistivalta, joka ryhtyi kumoamaan kaikkea yhteiskunnallista järjestystä ja kukistamaan sivistyksen saavutuksia. "Käsittämättömästä syystä yhtyivät ja liittyivät Suomen sosialistit tähän tuhotoimeen...", rehtori jatkaa. Jaakkola käytti hyvin voimakkaita ilmaisuja: "Tammikuun 28 ja 29p. "punakaarti", "murhakaartti", "jo vallitsi kaikkialla kaupungissa ja kauvan valmistettu kapina oli ilmeinen."

Sisällissodan aikana Klassillinen lyseo joutui tapahtumien keskipisteeseen, koska sodan ratkaisutaistelut käytiin Tampereella. Koulun ympärillä oli käynnissä täysi sota. Aseet paukkuivat, kuulat vinkuivat, taloja paloi, haavoittuneet huusivat tuskissaan. Palaneiden talojen savupiiput törröttivät surullisen näköisinä, taisteluissa kaatuneiden ruumiita oli kaduilla ja pihoilla, talojen
raunioissa ja jopa Tammerkoskessa. Klassillinen lyseo kuitenkin säilyi tässä mielettömässä myllerryksessä. Vain kaksi pommia tuli taisteluiden loppurytäkässä seinän läpi ja ikkunoita särkyi. Selvittiin siis vähin vaurioin.

Klassillisen lyseon pelastuksena oli varmasti Punaisen Ristin lippu, joka liehui koulun katolla. Se oli lippu, jota molemmat osapuolet kunnioittivat. Klassillinen lyseo toimi sisällissodan aikana Punaisen Ristin sidonta-asemana. Siellä hoidettiin 1800 haavoittunutta. Luokkahuoneet olivat kivun ja tuskan kammioita, joissa kaikui miesten itku ja valitus. Kriittisimpinä hetkinä koulu toimi myös
kirurgisena sairaalana. Se oli myös sairaalatarvikkeiden varasto. Onneksi koulussa ei silloin vielä ollut valvontakameroita, kuten nykyään. Kuka niitä tallenteita pystyisi katsomaan?

Vapauden puolesta kuolleet 1918.

Monet oppilaat ja opettajat osallistuivat eri tavoin sotatoimiin. Valkoisen armeijan riveissä oli Klassillisen lyseon oppilaita kymmenittäin, joista kaikki eivät enää palanneet kouluun. Sodassa kaatuneiden nimet ovat koulun seinällä kultaisin kirjaimin kivitaulussa. Vuosikertomuksessa rehtori Jaakkola kirjoitti: "Surkeata mainita on, että oppilaissa on myös muutama punaisten joukoissa asetta kantanut vanhempainsa vaikutuksesta kapinaan eksynyt."

Ylipäällikkö C. G. E. Mannerheimin junamatka Helsingistä Vaasaan 18. tammikuuta 1918 liittyy Klassillisen lyseon henkilöhistoriaan jännittävällä tavalla. Mannerheim matkusti tuolloin turvallisuussyistä väärennetyllä passilla. Hän esiintyi kauppias Malmbergina. Venäläinen sotilaspartio nousi Tampereella junaan tarkistamaan junan matkustajia. Malmbergin hyvä venäjän kielen taito sai venäläiset sotilaat epäilevälle kannalle. Kuka tuo mies oikein oli? Mannerheim tivasi: "Olen kauppias ja osaan monia kieliä." Venäläiset eivät oikein olleet uskoakseen matkustajan selitystä. He komensivat kauppias Malmbergin lähtemään kanssaan esikuntaan. Väärä passi noihin aikoihin olisi saattanut merkitä jopa hengen menoa. Tilanteen tuli kuitenkin viime hetkellä pelastamaan nuori, keskenkasvuinen rautateiden virkamies koppalakki päässä. Hän sai venäläiset uskomaan, että kauppias Malmbergin asiat olivat kunnossa. Yksi heistä myönsi: "Hyvä on, annetaan olla!" Juna nytkähti liikkeelle, ja venäläiset sotilaat hyppäsivät  asemalaiturille. Mannerheimin selviytyminen oli hiuskarvan varassa. Hänen pelastajansa, se nuori rautateiden virkamies, oli Klassillisessa lyseossa myöhemmin yli 20 vuotta rehtorina toiminut Eino Lähteenmäki. Urotyö tuli julki Mannerheimin muistelmissa 1951. Sen jälkeen kansalle selvisi myös pelastajan henkilöllisyys. Urotyöstään Lähteenmäelle myönnettiin I luokan Vapaudenristi miekkoineen. Tekoaan Lähteenmäki kommentoi myöhemmin vaatimattomaan tapaansa: "No pitihän sitä auttaa... kiipeliin se olisi muutoin joutunut. Niin, ja mekin!" Lähteenmäen viimeisen sanan "mekin" voi ymmärtää koskevan jopa koko Suomen kansaa. Syystäkin on nimittäin kysytty, olisiko Suomen historia toisenlainen, jos Mannerheim tässä tilanteessa olisi joutunut venäläisten käsiin.

Teksti: Pasi Takala