Suurlakko ja marraskuun manifesti

Lakko julistettiin Helsingissä 30. lokakuuta 1905. Seuraavana päivänä Tampereella Työväenyhdistyksen kulkue kantoi julistetta: "Kaikki pyörät seisovat, kun kansan voimakas käsi niin tahtoo". Marraskuun ensimmäisenä päivänä luettiin Tampereella Yrjö Mäkelinin laatima "Julistuskirja Suomen kansalle" (punainen julistus), jossa lueteltiin suurlakon yleiset tavoitteet: autonomian palauttaminen, kansalaisvapaudet ja eduskuntauudistus.

Tampereesta tuli suurlakon sydän. Tamperelaiset tuhrivat punamullalla venäjänkieliset katukilvet, repivät kaupungintalon kattosalosta Venäjän lipun ja vetivät sen tilalle Suomen lipun. Nyt puhallettiin yhteen hiileen.

Klassillisessa lyseossa koulunkäynti keskeytyi noin viikoksi. Yhteyttä koulun ja oppilaiden välillä pidettiin siten, että aamuisin kokoonnuttiin rukouksiin klo 9 ja "otettiin selvää ja neuvoteltiin päivän tapausten menon johdosta", kuten rehtori Kaarle Kustaa Jaakkola mainitsee vuosikertomuksessa. Marraskuun 4. päivänä Nikolai II allekirjoitti marraskuun manifestin, jolla sortotoimenpiteet lakkautettiin. Keisarin määräyksestä venäjän kielen tuntimääriä vähennettiin tuntuvasti kouluissa. Kuohunta Venäjällä jatkui suurlakon jälkeenkin. Suomessa sen sijaan käytettiin marraskuun manifestin tuoma hengähdystauko eduskuntauudistuksen toteuttamiseen (1906).

Teksti: Pasi Takala