Suomen säätyjen edustajat olivat vannoneet alamaisuuden ja uskollisuuden valan keisari Aleksanteri I:lle Porvoossa vuonna 1809. Aleksanteri I:n hallitsijanvakuutus oli saanut Nikolai II:n aikana ikäviä uusia tulkintoja, jotka johtivat sortotoimiin ja Suomen venäläistämiseen. Suomalaisten sietokyky oli koetuksella, mutta useimmat pyrkivät kuitenkin edelleen olemaan nöyriä alamaisia, vaikka vastustivatkin sortotoimia
Alamaisuudesta on hyvänä esimerkkinä vuonna 1913 Klassillisessa lyseossa vietetty upea juhla Romanovin suvun 300-vuotisen vallassaolon kunniaksi.” Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto!” Kiitollisiakin piti toki olla; perustuihan Klassillisen lyseon synty keisari Nikolai II:n armolliseen päätökseen.
Toisen sortokauden aikana Klassillisen lyseon väkeä koetteli poliittisen epävarmuuden lisäksi lavantautiepidemia, joka vei kuolemaan useita oppilaita ja yhden opettajan. Tamperelaisten uhkana oli myös isorokko, jota vastaan oppilaat rokotettiin. Rokotuksen he joutuivat maksamaan itse.
Teksti: Pasi Takala