Suomen säätyjen edustajat olivat vannoneet alamaisuuden ja uskollisuuden valan keisari Aleksanteri I:lle Porvoossa vuonna 1809. Aleksanteri I:n hallitsijanvakuutus oli saanut Nikolai II:n aikana ikäviä uusia tulkintoja, jotka olivat suomalaisille hyvin kivuliaita. Lupauksia ei enää pidettykään. Niiden tilalle oli tullut sorto ja Suomen venäläistäminen. Suomalaisten sietokyky oli koetuksella. Silti useimmiten jaksettiin olla edelleen nöyriä alamaisia, vaikka sortotoimia vastustettiinkin.
Alamaisuudesta on hyvänä esimerkkinä vuonna 1913 Klassillisessa lyseossa vietetty upea juhla Romanovin suvun 300-vuotisen vallassaolon kunniaksi.” Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto!” Kiitollisiakin piti toki olla; perustuihan Klassillisen lyseon synty keisari Nikolai II:n armolliseen päätökseen.
Toisen sortokauden aikana Klassillisen lyseon väkeä koetteli poliittisen epävarmuuden lisäksi lavantautiepidemia, joka vei kuolemaan useita oppilaita ja yhden opettajan. Tamperelaisten uhkana oli myös isorokko, jota vastaan oppilaat rokotettiin. Rokotuksen he joutuivat maksamaan itse.
Teksti: Pasi Takala