Museo-oppimisen monet mahdollisuudet
Oppiminen museoissa perustuu kokoelmiin. Konstruktivistinen strategia on yleistynyt viime vuosina myös museo-opetuksessa. Tyypillistä näyttelyille on opetusmenetelmien vaihtelevuus ja oppilaiden rohkaiseminen vuorovaikutukseen sekä museoesineiden yhdistäminen oppijan omiin kokemuksiin. Toimintatapana voi olla tutkiva oppiminen. Oikeaan vastaukseen voidaan toisaalta päätyä yrityksen ja erehdyksen avulla.
Löytämällä oppiminen on erityisesti tiedekeskusten hyödyntämä strategia. Esimerkiksi G. A. Serlachius -museo on tiedekeskuksen aksentilla tarinoiva kulttuurihistoriallinen museo. Museo kertoo tarinoita ihmisten elämästä teollistuvassa Suomessa 1800-luvulta nykypäivään. Kerronnassa tehdasyhteisö ja sen elämä nivoutuvat sujuvasti Suomen historiaan. Näyttelyssä voi esimerkiksi luukkuja availemalla tutkia ison metsäyhtiön vaikutusta ihmisen koko elinkaareen ja tehdasta ympäröivään yhdyskuntaan: yksilön tie vie synnytyssairaalasta yhtiön lastentarhaan, kouluun, tehtaalle töihin, yhtiön asuntoon, eläkeläisten puurojuhliin ja viimein yhtiön seurakunnalle lahjoittamalle hautausmaalle. Ja puhuvien puuihmisten tarinoista välittyvät hauskalla tavalla arjen sattumukset.
G. A. Serlachius -museo
Vierailun kulku:
– Alkuinfo museosta: Tuloaula itsessään oli jo kokemus
– Ryhmän jakaminen: 4. luokkalaiset ja 6. luokkalaiset työskentelivät omina ryhminään.
– Pienoismallit toimivat hyvin varsinkin isommille oppilaille teollistumisen vaiheista puhuttaessa. Niistä voidaan nähdä myös, miten tehtaan laajentuminen on vaikuttanut Mäntän elämään. 6. luokkalaiset piirsivät ja keskustelivat pienoismalleista.
– Kierrokset näyttelyhuoneissa: Työskentelytapoina muistiinpanot, kerronta, materiaalin kokeilu, eläytyminen eri työntekijöiden asemaan, esim. puhuvat puuihmiset. 6. luokkalaiset tekivät pieniä tarinoita ihmisten omien kertomusten pohjalta. On monia mahdollisuuksia toteuttaa opetusta oppilaiden iän mukaan.
– Paperipajat: oikeaa paperin tekemistä, jossa tekemällä oppiminen korostuu.
– Draamapaja ruokailusta: hyvät ruokailutavat, mielenkiintoinen ja tehokas tapa tuoda ruokailutapoja esille ja oppilaatkin joutuvat ottamaan asian tosissaan.
– Metsähuoneen hyödyntäminen: Oppilaiden omat kokemukset metsästä voidaan täällä vielä syventää ja antaa myös uusia virikkeitä. 6. luokan biologian kurssissa on juuri puhuttu metsän ekosysteemeistä.
– Johtajien kerros: Mielikuvitus pääsee valloilleen eläydyttäessä patruunoiden elämään. Mietimme, millaista elämä ja johtaminen on ollut.
– Tehdaskierros: Oppilaat saivat omin silmin nähdä, miten esim. nenäliinoja ja erilaisia talouspapereita tehdään.
Kaiken tämän lisäksi opettajan tukena on monipuolinen tehtäväpaketti, jonka saa museon kotisivuilta. |
Oppivatko oppilaat riittävästi vai tuleeko museokäynnistä vain pelkkä muodollisuus? Museot ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita kouluille, vaikkakin opettajat saattavat joskus kokea museokäynnit hankaliksi järjestää. Ei ole olemassa yhtä oikeaa toimintatapaa, ja museo-opetuksen kirjo voi ulottua opettajan johdolla tehdystä opintokäynnistä lukuvuoden mittaiseen museoprojektiin. Pääasia sisällöllisesti on, että museokäynti palvelee opetussuunnitelmaa.
Vaihe 1: Tutustutaan tehtaan historiaan Työväen keskusmuseon museolehtorin kanssa niin, että tehtaan vaiheet ja merkitys pääpiirteissään tulevat tutuksi. Katsotaan pienoismallia, kierretään Vanhan tehtaan kokonaisuus alueella ja tutustutaan tehdassaliin. Katsotaan video tehtaan tuotantoprosessin ymmärtämiseksi. Puuvillan käsittelyn eri vaiheet ovat samat kuin ennenkin, mutta koneet ovat suuremmat ja modernimmat.
Motivointia videon ja tehdaskierroksen pohjalta: tunnelmat, äänet, hajut, henkilöiden työpäivä ja ilta kotona, lasten asema ja työpäivä yms. Erilaiset draamapajat koulussa integroiden historiaan, kuvataiteeseen ja äidinkieleen.
Vaihe 2: Vanhan tehdassalin tutkiminen ja dokumentointi. Kohteena ovat Finlaysonin Kuusvooninkisen tehdassalin seinät, lattiat, katot. Dokumentoidaan piirtämällä, kirjoittamalla ja mittaamalla tutkittava kohde. Seinästä ja lattiasta rajataan esim. tietty alue, joka dokumentoidaan mahdollisimman tarkasti.
Vaihe 3: Dokumentoidun aineiston analysointi. Mietitään tehtaalaisten työoloja, mitä kaikkea paikalla on voinut tapahtua. Piirretään tehdassalista myös ruutupiirroksia. Tämä vaihe voidaan tehdä myös koulussa.
Vaihe 4: Pienoismallin rakentaminen. Tämä vaihe on vielä työn alla.
Vaihe 5: Loppuraportti koko projektista. Tämä vaihe tehdään keväällä 2005.
Lisäksi tutustutaan vanhaan tehtaalla käytössä olleeseen höyrykoneeseen piirtämällä, videon avulla ja erilaisilla draamapajoilla. |
Museot järjestävät tapahtumia, tarpeen mukaan räätälöityjä teema- ja draamaopastuksia, työpajoja ja työnäytöksiä sekä leirikoulumahdollisuuksia. Jokaisella museolla on omat tilansa ja tunnelmansa, joita voi hyödyntää opetuksessa. Talomuseot esimerkiksi huokuvat rakennusperinnön lisäksi arjen historiaa, ja kun ryhmä vaikkapa tutustuu savusaunaan, voidaan miettiä, mihin sitä on entisaikaan käytetty tai miten se eroaa kerrostalon sähkösaunasta.
Museot tarjoavat siis sekä tietoja, taitoja että elämyksiä. Viime aikoina museo-opetusta on kehitetty elämyksiä ja tietoa yhdistäväksi. Museo-opetuksessakin voi toteutua tiedonvälittämisen lisäksi tiedonmuodostuksen opettaminen. Museoissa oleva tieto on tärkeää jalostaa muotoon, jolla on kosketuspintaa nuorten kokemuksiin ja käsitteisiin.
Museo-opetuksen on oltava kiinteä osa historian opetussuunnitelmaa, mutta yhteen museokäyntiin voidaan yhdistää useita eri aineita sekä syventää ja soveltaa koulussa opittuja perustaitoja. Museovierailut opetussuunnitelmaan liitettynä rytmittävät osaltaan lukuvuotta ja antavat uusia lähestymismahdollisuuksia aiheisiin.
Teksti: Kauko Kyynäräinen ja Päivi Nieppola