Muualla miesten äänioikeutta laajennettiin vähitellen. Naisten oikeuksista oli puhuttu niin vähän aikaa, etteivät ne olleet kunnolla edes esillä vaalilakeja uudistettaessa. Esimerkiksi Yhdysvaltain sisällissodassa (1861–1895) sekä miehet että naiset olivat osallistuneet orjuuden vastaiseen kampanjaan. Voittoisan sodan jälkeen mustat miehet saivat vapautensa ja äänioikeutensa – tosin käytännössä hyvin rajoitetusti – naisten jäädessä edelleen ilman poliittisia vaikutusmahdollisuuksia.
Orjuuden vastainen liike oli kuitenkin toiminut äänekkäästi jo pitkään. Se oli tunnettu asia ja sen päämäärät oli yleisesti hyväksytty. Naisasialiike oli tuolloin vielä uusi sivuvirta ihmisoikeuskeskustelussa. Sitä ei tunnettu kovin laajasti eikä sen päämääriä pidetty yhteiskunnallisesti tärkeinä.
Suomessa valtiopäiväuudistus taas tehtiin niin myöhään, että naisten vapauttamisesta oli puhuttu vuosikymmeniä ja naisia toimi julkisuudessa useilla elämänaloilla ja naisten tasa-arvoa pidettiin yleisesti oikeudenmukaisena. Lainsäädäntöä oli uudistettu 1860-luvulta lähtien naisten taloudellisen tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden suuntaan. Naiset olivat osoittaneet kykynsä koulutiellä, ja ensimmäiset naisten kirjoittamat väitöskirjat oli hyväksytty. Historiallinen ajankohta ja sisäpoliittinen hetki sattuivat olemaan oikeat.
Maatalousvaltaisessa maassa naisten siirtyminen maataloustöistä kodin ulkopuoliseen ansiotyöhön tapahtui melko kitkattomasti. Suomeen ei muodostunut suurta ylä- ja keskiluokkaista porvaristoa, jolla olisi ollut varaa ylläpitää toimettomia naisia, kuten rikkaammissa maissa, esimerkiksi Ranskassa ja Englannissa, oli 1700-luvulta lähtien ollut. Valtaosa suomalaisista naisista osallistui tavalla tai toisella työntekoon kotitaloudessa tai ansiotyössä. Vuosisadan vaihteessa oli tapana, että naimattomat naiset ansaitsivat itse elantonsa. Avioiduttuaan naiset tavallisesti jäivät hoitamaan kotia ja lapsia.
Syitä Suomen naisten varhaiseen valtiolliseen äänioikeuteen voidaan siis etsiä
- maatalousvaltaisuudesta
- tasa-arvoisesta yleissivistävästä koululaitoksesta
- naisten palkkatyön yleisyydestä
- naisasialiikkeen toiminnasta
- yhdessä koetusta sortokaudesta
- Venäjän vallankumouksellisesta tilanteesta ja suurlakosta
- työväenliikkeen vaatimuksista.
Teksti: Aura Korppi-Tommola