Tekstin avaaminen

Historian tiedonluonteen vuoksi luetun ymmärtäminen ja tekstin hahmottaminen on ensisijaisen tärkeä taito.  Perusopetuksen viidennellä ja kuudennella luokalla lukunopeus ja oppilaan valmiudet käsitellä suurempaa tekstimäärää yleensä kasvavat.

Historia asettaa haasteita oppiaineena myös niiltä osin, että oppilaan tulee omaksua uusia käsitteitä ja hän joutuu soveltamaan entuudestaan tuttuja käsitteitä uuteen asiayhteyteen. Oman lisänsä käsitteiden ymmärtämiselle antaa oppilaan kyky hahmottaa ja jäsennellä jo ennalta tuttuja käsitteitä uudenlaisessa asiayhteydessä. Monelle tuttu esimerkki Suomen historiasta on sana kruunu, joka asiayhteydestä riippuen voi tarkoittaa esinettä, rahayksikköä tai valtiota.

Hyvä tapa totutella suurempaan tekstimäärään ja tekstin sisältöön on antaa säännöllisesti oppilaille lukuläksyjä sekä tehtäviä, joiden avulla oppilas avaa itselleen käsitteiden merkityksiä. Käsitteiden avaamista ja vierasperäisten sanojen selittämistä voidaan tehdä myös esimerkiksi oppituntien alussa, jolloin edellisen kerran lukuläksy tulee kerrattua.

Oppilaan kannalta hyödyllistä on myös tehdä tehtäviä, joissa kerrataan luettua asiasisältöä ja pohditaan vastauksia kysymyksiin, joihin vastaukset löytyvät tekstistä.  Niin sanotut miksi-kysymykset sopivat tekstin avaamiseen parhaiten, sillä silloin oppilas joutuu etsimänsä tiedon lisäksi myös pohtimaan ja perustelemaan vastauksiaan.

Alla esimerkki tekstin tulkitsemisesta ja siihen liittyvistä tehtävistä. Teksti on Hotelli- ja ravintolamuseon tiedotuslehdestä "Hopeatarjotin 1/1995".

Linnan ruokapöydässä 1500-luvulla

Suomen linnat olivat hallintokeskuksia, joiden ylipäällikkönä oli tavallisesti ruotsalaismies. Linnoissa asui voutien, alivoutien ja huovien lisäksi suuri joukko palkollisia ja muutakin väkeä. Hämeen Linnan ruokakuntaan kuului päivittäin linnanväen lisäksi asemiehet, ratsumiehet ja pyssymiehet, talonvouti, linnankeittäjä, kellarimestari, juomanpanija, leipuri, tynnyrintekijä, kattilaseppä, paja-, härkä- ja vasararengit, navetta-, sika- ja hanhipiiat, teurastaja, tiilenlyöjä, kengittäjä ja koko muu palveluskunta.

Turun linnassa ruokailtiin ennen Juhana Herttuan aikaa sekä voudinpöydässä että väenpöydässä. Juhana ruokaili omassa herttuanpöydässään. Kaikki ruoat, juomat ja varastot kirjattiin tarkasti tilikirjoihin. Vuonna 1563 juotiin vain herrain olutta ja syötiin vehnäleipää, vehnäsämpylöitä ja lestyä leipää, mutta ei leseleipää, herneitä, mutta ei papuja, 17 208 kananmunaa, voita, juustoa, kinkkuja, kylkisilavaa, naudanselkää ja kieliä, sisäelimiä, jäniksiä, riistalintuja, hirvenlihaa ja yksi metsäkauris. Kalaa oli tarjolla runsaasti: mm. lohta, turskaa, silakkaa, savusiikaa ja skoonensilliä. Ruoanvalmistukseen tarvittiin yli 70 tynnyrillistä karkeaa suolaa. Hunajaa, mausteita ja etikkaa kului ajan makumieltymysten mukaan runsaasti ja niitä sekoiteltiin keskenään reippaasti. Anis, kumina, neilikka ja mustapippuri olivat lempimausteita.Lue teksti huolella ja alleviivaa kaikki ne sanat, jotka ovat sinulle outoja tai joiden merkityksestä et ole selvillä.

  1. Selvitä, mitä tarkoitetaan sanoilla
    a) vouti
    b) huovi
    c) palkollinen.

  2. Tekstissä oli mainittu koko joukko ammatteja. Mitkä ammateista ovat vielä olemassa?

  3. Millä ruokia makeutettiin Juhana Herttuan hovissa?

  4. Miksi ruokiin lisättiin paljon suolaa?

Teksti: Najat Ouakrim-Soivio