Opetussuunnitelman perusteiden uudistamisessa yksi tärkein tavoite oli luoda yhtenäinen opetussuunnitelma koko perusopetukseen. Siihen liittyi osaltaan myös hyvän osaamisen kuvauksen laatiminen, joka tukee ala- ja yläluokkien opettajien yhteistyötä. Tulevaisuudessa aineenopettaja tietää nykyistä paremmin, mitä alaluokilla on opiskeltu, koska myös alaluokilla keskitytään historian tiedonalan ominaispiirteiden opiskeluun.
Uudet opetussuunnitelman perusteet asettavat uusia haasteita luokanopettajille, sillä aikaisemmin heillä ei ole ollut selkeitä arvosteluperusteita historianopetukselle. Nivelkohtaan luotu hyvän osaamisen kuvaus saattaa tuntua monista opettajista vaikeilta. Siksi on syytä painottaa, ettei sitä tarvitse saavuttaa täydellisesti. Hyvään arvosanaan riittää, että hallitsee tietyn minimitason. Esimerkiksi faktan ja mielipiteen erottamisessa, joka on yksi arvosteluperusteista, oppilaan täytyy tietää, että Caesarin kuolinvuosi 44 eKr. on fakta ja tulkintaa on, että Caesar oli hyvä hallitsija. Kohdan "Oppilas osaa eläytyä menneen ajan ihmisen asemaan: hän osaa selittää, miksi eri aikakausien ihmiset ajattelivat ja toimivat eri tavoin" mukaan oppilas taas osoittaa osaavansa selittää, mikseivät keskiajan ihmiset odottaneet kohoavansa ylempään säätyyn. Nivelkohtaan luodun hyvän osaamisen kuvauksen uskotaan yhtenäistävän historianopetusta koko peruskoulussa.
Joissain historian opetussuunnitelman perusteiden luonnoksista pyydetyissä palautteissa ihmeteltiin, miksei taitojen lisäksi myös sisältöosaamiselle määritellä kriteereitä. Sisällöille on kuitenkin vaikeampi luoda yhteismitallisia kriteereitä, koska niistä ei vallitse samaa yksimielisyyttä kuin historian tiedonluonteesta. Poliittisen historian, taloushistorian, sosiaalihistorian tai vaikkapa sotahistorian näkökulmista eri asiat ovat tärkeitä. Sisältökriteerejä asettamalla joutuisi ottamaan kantaa eri historian alueiden painotuksiin. Tämä päätös on paras jättää opettajille ratkaistavaksi koulukohtaisessa opetussuunnitelmatyössä.
Jotkut palautteen antajista ihmettelivät, miksei opiskeluasennetta oteta arvioinnissa huomioon. Kriteerityön lähtökohtana oli peruskoulun oppilasarvioinnissa havaitut ongelmat: arvosanat olivat hivuttautuneet poikkeuksellisen korkeiksi ja oppilasarvostelusta puuttui yhteismitallisuus. Opiskeluasenteen arvioiminen merkitsisi paluuta vanhaan, sillä opiskeluasenteen arvioimiseen ei ole mahdollista luoda yhtä selkeitä kriteereitä kuin tiedonalan hallitsemiselle.
Teksti: Jukka Rantala