Oppimistyylit

Miten kielioppia opettaessa voi ottaa huomioon erilaisia oppimistyylejä? Perinteisesti oppikirjat ovat suosineet analyyttisesti oppivia, kielen muotoja tutkivia oppijoita, juuri sellaisia kuin me kielenopettajat itsekin olemme. Kommunikatiivisuuden aalto osaltaan tukee kokonaisvaltaisia oppijoita, jotka poimivat käyttöönsä kuulemiaan ja lukemiaan kokonaisia ilmaisuja ja harjoittelevat kieltä mieluiten puhumalla. Suurin osa meistä oppii näköaistin avulla, lukien, kuvia, taulukoita, graafisia esityksiä yms. apuna käyttäen. Joillekin asia jää parhaiten mieleen kun siitä kerrotaan suullisesti, jotkut oppivat tehokkaimmin mallin mukaan kokeilemalla, liikkumalla ja tekemällä itse.

Tavanomaiset kieliopin harjoitusmuodot sopivat siis varsin monille, mutta kaikkien oppimista tukee, kun viesti lähetetään monella tavalla. Tärkeää on, että opettaja selittää, luetaan itse, haetaan itse esimerkkejä tekstistä ja saadaan tukea selkeistä kaavioista.

Alaluokilla kielioppirunot ja laulut voivat toimia muistin apuna. Esimerkkejä tutuista ruotsalaisista verbilauluista ovat Vem kan segla förutan vind ja Tycker du om mig? Lisää lauluja löytyy vihkosta Grammatiksånger (ks. lähteet). Vanhemmille oppilaille sopii vaikka kieliopillinen haikuruno (Grammatik från grunden).

Kielioppi ei ole erillinen ilmiö, vaan olennainen osa kaikkia kielen ilmaisumuotoja. Siksi myös kielioppiharjoitukset kannattaa laatia niin, että ne liittyvät sanastoltaan opiskeltaviin kappaleisiin. Siten ne voidaan mekaanisen harjoittelun jälkeen liittää osaksi viestinnällistä harjoitusta ja samalla vahvistaa kappaleen sanaston oppimista.

Lyhyiden mallilauseiden hyödyntämistä voi harjoitella yhdessä oppilaiden kanssa. Monet osaavat kielioppiesimerkkejä pystymättä soveltamaan niitä muihin yhteyksiin, esimerkiksi Åker vi till landet om solen inte skiner? Vastaavasti monet muistavat ruotsin sivulauseen sanajärjestyssäännön kon su kie pre, mutta eivät osaa käyttää sitä. Luokka voisi keksiä omia minikielioppimalleja, joita opettaja käyttää auttaessaan luokkatilanteessa tai korjatessaan oppilaiden kirjallisia tuotoksia, esimerkki substantiivilausekkeen taivutuksesta: pappas fina hatt, min lilla katt.

Kieliopin opiskelusta voi pitää oppimispäiväkirjaa. Sen avulla voi oppia pohtimaan omaa oppimistaan. Oppimispäiväkirjaan voi kirjata vaikkapa seuraavaa:

  • Mitkä harjoitukset sujuivat helposti, mitkä olivat hankalia?
  • Miten ratkaisin asian, jos en heti osannut tehdä tehtävää?
  • Minkä uuden kielioppiasian ymmärsin tänään?
  • Miten se tapahtui?
  • Oma esimerkki oppimastani asiasta.
Teksti: Ullamaija Fiilin