Elämää antiikin Kreikassa

Kreikkalaisten kaupunkien, varsinkin Ateenan, ilmapiiri kannusti kehittämään järkeilyä ja puhetaitoa. Vähitellen niitten perustalle syntyivät asioiden olemusta tutkiskeleva filosofia ja tiede. Julkiset väittelyt kuuluivat tärkeänä osana miesten arkielämään. Naisten ja lasten elämä taas keskittyi kotiin.

Puhetaidon ja perustelujen mahti

Ateenan Pnyks-kukkulalla, kansankokousten pitopaikalla, oli puhujakoroke ja sitä vastapäätä kiviportaista rakennettu katsomo. Kukkulalle mahtui yhdellä kertaa noin 20 000 kansalaista.

Julkinen puhetaito oli Ateenan kansalaisten tärkein taito, sillä se auttoi suostuttelemaan kansankokouksen puhujan puolelle. Puhetaitoa tarvittiin myös oikeusjuttujen ratkomisessa. Oikeusistuimet koostuivat määräajaksi valituista kansalaisista. Niinpä puhumisen ja suostuttelun taitoa pidettiin ateenalaismiesten kasvatuksen runkona.

Ateenaan muutti puhetaidon opettajia muista kreikkalaiskaupungeista. He perehdyttivät oppilaansa julkiseen puheeseen, sen eri lajeihin ja keinoihin, joilla yleisön sai puolelleen. Puhetaidon opettajat ajattelivat, että hyvä puhuja johdattelee muita oikeisiin päätöksiin, auttaa tunnistamaan ja ihailemaan hyvää ja kaunista sekä vastustamaan pahaa ja rumaa. Vaikka taitava puhuja ei olisi puhunut totta eikä käyttänyt oikeita perusteluja, yleisö saattoi uskoa häntä. Monet ryhtyivätkin vastustamaan puhetaidon väärinkäyttöä. Erityisesti toreilla ja pylväskäytävissä kokoontuneet totuuden rakastajat eli filosofit kutsuivat epäilyttäviä taitoja opettavia puhetaidon opettajia viisastelijoiksi eli sofisteiksi.

Viisauden rakastajat

Välimerelle levittäytyessään kreikkalaiset olivat kohdanneet uusia ja ihmeellisiä asioita. He tapasivat ihmisiä, jotka puhuivat, pukeutuivat ja uskoivat toisin kuin he itse. Vähässä-Aasiassa eli Jooniassa he tutustuivat heille entuudestaan vieraisiin uskomuksiin. Samalla he tutustuivat Kaksoisvirranmaan viisausperinteeseen, joka monessa suhteessa ylitti heidän oman tietämyksensä. Vauraissa kaupungeissa monet vapaat miehet saattoivat omistautua pohdiskeluun ja tutkimukseen. Näin otettiin ensimmäiset askeleet viisauden rakastamisen ja tieteen eli filosofian alalla 500-luvulla eKr.

Joonialaisfilosofit halusivat ennen kaikkea ymmärtää, miten maailma oli syntynyt ja mistä aineksista se koostui. He eivät tyytyneet uskonnollisten tarujen antamiin vastauksiin, vaan halusivat selvittää asiat oman järkensä ja kokemuksensa avulla.

Järkeilyyn ja epäilyyn perustuva filosofointi oli erityisen vilkasta persialaissotien jälkeen Ateenassa, jonka rikkaus veti puoleensa eri alojen edustajia. Kaupungin keskustelu- ja väittelyperinne suosi ajattelun vapautta ja pohdiskelua. Puhetaidon harrastaminen ja opettaminen kannustivat filosofointiin eli ihmisen ja maailman luonteen pohdiskeluun ja tutkimiseen.

Satu Honkala, Kimmo Sundström, Ritva Tuominen