Sokrates ei itse kirjoittanut mitään, vaan hänen elämänsä ja filosofiansa tunnetaan hänen oppilaittensa kirjoituksista. Merkittävin näistä oppilaista oli Platon, joka kahdenkymmenen ikäisenä tuli Sokrateen oppiin.
Platonin teokset on laadittu keskustelun muotoon, ja yksi keskustelijoista on aina Sokrates. Näin Platon halusi kunnioittaa opettajansa muistoa ja esittää hänen opetuksensa ytimen. Platon esitti Sokrateen suulla myös omia näkemyksiään.
Platon ajatteli, että vain järkeä käyttämällä ihminen voi hankkia varmaa tietoa. Hän päätteli, että se, mitä ihminen näkee ja kokee, on vain varjokuva todellisista ideoista. Platon ajatteli, että ihminen on kuin luolassa oleva varjokuvaesityksen katsoja: hän näkee varjot, mutta todelliset hahmot ovat hänen selkänsä takana.
Platon ajatteli, että ihmiset tekevät hyviä ja oikeita tekoja, jos heidän kaikki ratkaisunsa perustuvat järkeen. Hänen mielestään ihmismieli koostui myös tahdosta ja tunteista. Kyetäkseen elämään oikein ihmisen oli annettava järkensä hallita näitä kahta muuta sielunosaansa. Saman periaatteen mukaan ihmisten pitäisi järjestää yhteiset asiansa. Platon ehdottikin, että valtiota johtaisivat filosofit ja heidän palveluksessaan olisi vartijasotilaita. Tavallinen kansa huolehtisi kaikesta ruumiillisesta työstä maanviljelyksestä käsityöhön ja purjehdukseen.
Platon kutsuttiin Sisiliaan Syrakusan itsevaltiaan Dionysioksen hoviin opettamaan ja järjestämään valtion asioita. Hän ajautui kuitenkin hankaluuksiin hallitsijan ja hoviväen kanssa ja joutui pakenemaan Ateenaan. Hän perusti Akademos-metsään koulun. Sen nimeksi tuli Akatemia. Koulu jatkoi hänen filosofiansa kehittämistä vuosisatojen ajan. Lukuisissa kirjoituksissaan Platon esitti melkein kaikki ne ongelmat, joita filosofit ovat siitä lähtien pohdiskelleet. Vaikka Platonin ratkaisuista kiistellään, häntä pidetään länsimaisen filosofian perustajana.
Satu Honkala, Kimmo Sundström, Ritva Tuominen