Ajattelu perustuu käsitteenmuodostukseen ja päättelyyn, mutta kohdistuu useimmiten ilmiöiden selittämiseen. Tavoitteena on tapahtumien käsittäminen ja tekojen ymmärtäminen. Selittämisen tiedostaminen tuo ajatteluun aktiivisuutta, liikkuvuutta ja varmuutta. Looginen selittäminen kertoo, millä perusteella. Looginen selittäminen on tutuinta matematiikasta. Mistä syystä -kysymykseen vastataan kausaalisesti selittämällä syyn ja vaikutuksen välinen suhde. Kausaalinen selittäminen mahdollistaa ennakoimisen. Kausaalisen selittämisen sitovuus edellyttää selitettävien ilmiöitten aika-avaruudellisten suhteitten analysoimista, syyn pitää esiintyä ennen seurausta jne. Finaalisella selittämisellä kerrotaan, missä tarkoituksessa. Finaalisen selittämisen ongelma liittyy sen käyttöalan rajaamiseen. Pallon vierimiselle tulee antaa kausaalinen selitys (Ville potkaisi sitä), ihmisten teoille usein finaalinen (Ville potkaisi tehdäkseen maalin). Välimaastoon lankeaa paljon tapauksia (Lentävätkö pääskyset Suomeen kesän merkiksi?).
Oleellista ajattelussa on, että se on valmius, jota voi sekä harjaannuttaa että opettaa. Opettajan ei pitäisi tyytyä ihastelemaan luokan tähtiajattelijan suorituksia eikä hienotunteisesti sivuuttaa vähemmän taitavan kömmähdyksiä, vaan molempien ajattelulle tulisi löytää sopivaa harjoitusta. Alue, jossa aikuinen voi eniten auttaa, ovat käsitteet. Ydinkäsitteitten ymmärtäminen pitää varmistaa, ja teoreettisia käsitteitä pitää tietoisesti kehittää. Ala-asteen oppilaitten kielelliset valmiudet saattavat erota valtavasti, käsitteenmuodostus kytkeytyy näin myös sanavaraston laajentamiseen ja kielen rakenteiden oppimiseen. Pohdiskeleva suhtautuminen asioihin tuottaa puhetta ja auttaa käsitteitten hahmottamisessa. Erityistä opettajan tukea ajattelun taitojen kehittämisessä tarvitsevat vieraskieliset ja kaksikieliset lapset, joitten kielen- ja ajattelun kehittymisen kannalta ala-asteen vuodet ovat tärkeintä aikaa.
Ajattelun harjoittamisen periaatteita:
Opettajan on oltava selvillä, mihin tavoitteisiin opiskelulla pyritään.
Esille otettavat asiat hahmotellaan kokonaisuuksiksi, joiden tarkoituksen myös oppilas ymmärtää.
Käsitteenmuodostukseen kiinnitetään runsaasti huomiota, opetetaan todellisuuden ymmärtämisen kannalta oleellisia käsitteitä.
Päättelyjen virheettömyyteen ja ajattelun totuudellisuuteen kiinnitetään huomiota.
Oppilaat totutetaan etsimään ja vaatimaan perusteluja.
Tieto opetellaan erottamaan mielipiteistä, uskomuksista ja ennakkoluuloista.
Oppilaitten mielikuvitusta rohkaistaan.
Selittämistä tutkitaan (kausaalisuhde, tekojen tarkoitukset, arvot, asenteet).
Teksti: Satu Honkala, Kimmo Sundström ja Ritva Tuominen