Työskentelyn periaatteita ja virikkeitä tuntien järjestämiseen

Vihjeitä opetuksen järjestämiseen ja materiaalien käyttöön sekä työskentelyn arvioinnin periaatteita.

Ilmapiiri luokassa
Ryhmätyöskentely
Työvälineet
Musiikki ja kuvataide
Videot
Sadut ja kertomukset
Mielikuvitus
Kertominen
Saduttaminen
Leikit
Opintokäynti ja tutkimuksen teko

Ilmapiiri luokassa 

Elämänkatsomustiedon tunnit ovat parhaimmillaan kuin ”keidas” oppilaalle. Keitaalla on rauhallista, vireää ja rentoa oleskella. Ei tarvitse suorittaa vaikeita asioita, mutta kuitenkin aivot ovat tehokkaassa työssä.  Opettaja korostaa oppilaitten tasa-arvoisuutta: kaikki saavat tilaisuuden osallistua. Oppilaita ohjataan toisten kuuntelemiseen ja kunnioittamiseen.

Lapset ovat joskus stressaantuneita ja levottomia. Silloin on tärkeää saada heidät rauhoittumaan tarinan kuuntelemiseen tai rauhalliseen, avoimeen ja kiireettömään työskentelyyn. Rauhoittumiseen voidaan päästä fyysisillä rentoutusharjoituksilla, musiikin kuuntelulla ja erilaisilla mielikuvaharjoituksilla.

Ryhmätyöskentely 

Ryhmätyöskentely ja yhteistoiminnallinen oppiminen ovat elämänkatsomustiedon opiskelussa toimivia, joskaan eivät välttämättömiä, työtapoja.
 
Oppilaat voivat silloin tällöin työskennellä 3–5 hengen ryhmissä. Ryhmät saattavat olla koko lukuvuoden samassa kokoonpanossa opiskelevia tai niitä voidaan perustaa vain jotakin tiettyä jaksoa tai projektia varten. Ryhmistä on ehkä hauskaa keksiä itselleen nimi. Näin ryhmälle kehittyy projektia varten oma identiteetti ja tyyli.

Jonkin kysymyksen parissa työskenneltyään ryhmä esittelee pohdintansa tulokset muille oppilaille. Voidaan tehdä seinälehtiä tai draamaa, mitä hyvänsä opettaja ja oppilaat vain keksivätkin. Ryhmien tuotokset voivat olla hyvinkin erilaisia, ja on koko luokan kannalta hyödyllistä nähdä, kuinka samasta aiheesta voidaan saada monilla eri tavoilla paljon irti. Samoillakin työtavoilla eri asiat voivat korostua eri ryhmien käsittelyssä. 

Työvälineet  

Oppilailla on hyvä olla A4-kokoinen vihko, johon kootaan piirustuksia, lehtileikkeitä ym. Keskustelujen aikanakin oppilaat saavat piirtää tai kirjoittaa. Näissä muistiinpanoissa korostuu ilmaisun vapaus. Yleensä oppilaat eivät osaa kirjoittaa vielä kovin paljoa ensimmäisillä luokilla. Opettaja voi kuitenkin kertoa ja opastaa, kuinka piirtämälläkin voi tehdä muistiinpanoja. Myös taululle tehtyjä yksinkertaisia muistiinpanoja voi välillä kopioida.

Omasta vihosta on hyötyä silloinkin, kun opettaja teettää oppilaillaan itsearviointeja opiskelun edistymisestä. Vihon avulla lapset voivat palauttaa mieleen ET-tunneilla käytyjä asioita, ja miettiä, mikä heidän mielestään oli erityisen kiinnostavaa ja mikä taas vähemmän kiehtovaa. He voivat arvioida omaa osallistumistaan ja antaa arvokasta palautetta opettajalle.

Myös saksia, liimaa, sanoma- ja aikakauslehtiä, kartonkia ym. tarvitaan toiminnan monipuolistamiseksi.

Seinälehtiä tehtäessä sakset, liima ja vanhat aikakauslehdet ovat pohjapaperin lisäksi ainoat materiaalit joita tarvitaan. Jos aiheena on esimerkiksi tarpeellinen ja tarpeeton tavara ihmisen elämässä, voivat lapset etsiä lehdistä kuvia tai symboleita sille, mikä on kaikkein välttämättömintä henkiinjäämisen kannalta ja toisaalta sellaisia esineitä ja asioita, joita voidaan pitää hauskoina mutta ei välttämättöminä. Myös ryhmien mielestä ihan turhia asioita voi etsiä. Lapset voivat myös laatia seinälehtisiä aiheista ystävyys, rakkaus, perhe ym. Kuvia leikeltäessä käydään keskustelua siitä, mitä posteriin otetaan mukaan. Mahdollisia erimielisyyksiä joudutaan ratkaisemaan. (Paitsi, jos jokainen tekee julisteensa itse, mikä sekin on tietysti ihan mahdollista.)

Alkuopetuksen ryhmissä on mahdollista luoda pohjaa yhteistyötaidoille, omien näkökantojen perustelulle, kriittiselle ajattelulle sekä muiden osanottajien mielipiteitten huomioonottamiselle. Keskustelutaitojen kehittäminen saattaa kehittää lapsen kykyä myös sisäiseen dialogiin, reflektiiviseen ajatteluun.

Musiikki ja kuvataide 

On hyödyllistä koota sopivia lauluja ja kuunneltavaa musiikkia omaan teemakansioon. Tähän kerättäisiin myös ei-uskonnolliset joululaulut. Elämänkatsomustiedon teemamusiikkikansiossa olisi aihepiireihin sopivaa musiikkia helposti saatavilla.

Myös erilaisia kuvia ja julisteita, jotka toimivat virittäjinä työskentelyyn, on hyvä kerätä. On myös mahdollista integroida elämänkatsomustiedon opiskelua taideaineisiin.  

Videot  

Kuntien av-keskuksista löytyy monenlaista elämänkatsomustiedon aihepiireihin soveltuvaa aineistoa. Näistäkin kannattaa tehdä lista, jonka luonteva paikka on em. kansiossa. Videoiden kanssa on syytä noudattaa voimassa olevia tekijänoikeuslakeja.

Tunneilla voi myös itse kuvata pieniä videonpätkiä esim. erilaisista sosiaalisen kanssakäymisen tilanteista ja vaihtoehtoisista ratkaisuista. 

Sadut ja kertomukset 

Elämänkatsomustiedon tunneilla voidaan käyttää paljon kertomuksia ja kertomista. Satuja käytetään luontaisesti toimittaessa pienten lasten kanssa, mutta niillä ja opettajan kerronnalla on annettavaa myös isoille. Kerronnasta on helppo siirtyä esille nousseitten kysymysten käsittelyyn näytelmän, nukketeatterin, kuvien, elokuvan tms. keinoin.

Tunneilla, joilla opettaja kertoo tai lukee tarinan, kannattaa asettaa tuolit, opettajan tuoli mukaan lukien, piiriin. Tarinatuntien kulku voisi olla vaikkapa seuraavanlainen:

Eri teemoihin liittyviä sananlaskuja ja kansanviisauksia kotimaasta ja maailmalta kannattaa käyttää. Niitten pohtiminen ja tulkitseminen yhdessä on mielenkiintoista puuhaa.

Lue lisää saduista.

Mielikuvitus 

Kuvitteluleikin päätarkoitus on luoda ja korostaa merkityksiä. Kuvitteluun perustuvan draaman mahti opetusvälineenä perustuu siihen, että se on tekemisen ohella paljon enemmän. Leikissä kuviteltu maailma herättää mielikuvia todellisen maailman piirteistä ja jäsentää niitä. Lapsen asennoituminen leikkiin on eri asia kuin itse toiminta. Sisarukset voivat esimerkiksi leikkiä sisaruksia, jolloin leikin tarkoitus on irrottautua riittävästi todellisuudesta niin, että voidaan tarkastella sisaruksina olemisen sääntöjä. Leikin avulla tutkitaan sitä, mikä oikeasti on. Kuvitteellisen tilanteen luominen on keino abstraktin ajattelun kehittämiseksi.

Lasten kulttuurissa heijastuu aikuisten arvojen tarkka ja humoristinen huomiointi. Tutustuminen lasten keskinäiseen kulttuuriin ja leikkiperinteeseen avaa tien heidän ajatteluunsa ja toimintatapaansa.  

Kertominen 

Kulttuuriperinnettä on siirretty kertomalla. Suomessa kerrottua perinnettä ovat esimerkiksi Kalevala ja romaniperinne.

Kertominen on hyvin alkuperäinen ja tehokas ihmisten välinen kohtaamistapa. Opettaja, joka kertoo sisäistämistään ja merkityksellisiksi kokemistaan asioista, voi tarjota oppilailleen vahvoja elämyksiä ja ajattelun aiheita. Hän ei kuitenkaan välitä lapsille ajatuksia sellaisenaan valmiiksi pureskeltuna, vaan antaa oppilaille mahdollisuuden luoda omat mielikuvansa ja merkityksensä. Opettajan äänenpainot, eleet ja sanavalinnat ovat merkkejä, joita jokainen lapsi tulkitsee oman persoonallisuutensa ja elämäntilanteensa pohjalta. Kun opettaja rohkaisee oppilaitaan ottamaan kantaa ja kysymään, noista merkeistä syntyy lapsille rakenteita ja merkityksiä.  

Saduttaminen  

Joissakin päiväkodeissa ja alkuopetuksen luokissa käytetään ns. saduttamista  tarinan keksimisen menetelmänä. Lapset kertovat ja piirtävät, ja aikuinen kirjoittaa tarinat ylös. Näin syntyy satuja ja tarinoita, joissa lasten luova mielikuvitus synnyttää sekä tarinan että sen kuvituksen. Alkuopetuksen elämänkatsomustiedon tunneilla voi tällainen työskentelytapa olla tehokas yhteisesti tärkeiksi koettujen asioiden käsittelemisessä. Tarinaa voidaan rakentaa yhdessä ja opettaja kirjoittaa sen taululle. Tarina voidaan kopioida vihkoihin. Tarinoihin voidaan keksiä vaihtoehtoisia loppuratkaisuja.

Leikit 

Leikkiminen on oivallinen tapa esimerkiksi aloittaa työskentely elämänkatsomustiedon tunneilla. Leikin avulla voi myös käsitellä jo esiteltyä aihetta. Erinomainen kokoelma eri tilanteisiin sopivia leikkejä löytyy Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta.
Leikkejä

Opintokäynti ja tutkimuksen teko 

On toivottavaa, että myös alkuopetuksen ET-oppilaat voisivat harjoitella ilmiöitten tutkimista erilaisilla opintokäynneillä. Jos samassa ryhmässä on isompia oppilaita, on käynti helpompi toteuttaa, mutta vaatii enemmän eriyttävää valmistelua.

Pienillekin oppilaille sopivia opintokäynti- ja tutkimuskohteita ovat esimerkiksi

• kaikki koulun lähiympäristön kohteet, erityisesti ympäröivä luonto
• taidenäyttely, valitaan katsottavat teokset
• mielikuvitusmatka kirjan, sadun tai filmin avulla
• museot, tutkittavat kohteet rajataan muutamaan
• laitokset ja työpaikat (posti, pankki, poliisi, kunnanvirasto jne.)
• luokkaan tuodut tutkittavat esineet.

Hyvä opintokäynti toimii käsiteltävän aiheen lähdeaineistona. Se antaa oppilaille mahdollisuuden tehdä havaintoja, dokumentoida niitä ja jatkotyöstää niitä koululla aihetta käsiteltäessä. Jotta tutkiminen olisi mahdollista, tulee käynti valmistella ja tutkimuskohde rajata joko niin, että tutustutaan vain pieneen määrään tarjolla olevista kohteista tai keskitytään vain tiettyihin kysymyksiin. Yleisin opintokäynnin puute on sen runsaus: kahlataan läpi kokonainen näyttely tai museo, pahimmillaan oppaan liian vaikean selostuksen tahdissa,  paneutumatta omakohtaisesti mihinkään.

Pienille oppilaille sopivia dokumentointitapoja ovat piirtäminen, maalaaminen, nauhalle kerronta, digitaalikameralla kuvaaminen sekä erilaisten taskuun mahtuvien näytteitten, muistiesineitten tai esitteiden hankinta. Opettajan laatimien monisteiden täyttö sujuu retkioloissa huonosti, sillä kynä, kumi, paperi ja kirjoitusalusta ovat enemmän kuin käsiä riittää.

Ohjeita opintokäynnin suunnitteluun

Teksti: Satu Honkala, Kimmo Sundström ja Ritva Tuominen Kuvat: Richard Lax | Piirrokset: Mandi Appelberg ja Luka Appelberg